radiolääketieteen

Radiolääketiede, eli radiofarmasia, on lääketieteen erikoisala, joka hyödyntää radioaktiivisia aineita sairauksien diagnostiikassa ja hoidossa. Se on yhdistelmä ydinfysiikkaa, farmasiaa ja lääketiedettä. Radiolääketieteelliset tutkimukset, kuten PET (positroniemissiotomografia) ja SPECT (yksifotoniemissiotomografia), mahdollistavat kehon toimintojen kuvantamisen molekyylitasolla.

Näissä tutkimuksissa potilaalle annostellaan pieni määrä radioaktiivista merkkiainetta, joka kohdistuu tiettyihin kudoksiin tai toimintoihin elimistössä. Merkkiaineen hajoamisessa vapautuva säteily havaitaan erityisillä kuvantamislaitteilla, jolloin saadaan tietoa esimerkiksi aineenvaihdunnasta, verenkierrosta tai tiettyjen reseptorien määrästä. Tämä auttaa diagnosoimaan sairauksia, kuten syöpiä, sydänsairauksia ja neurologisia häiriöitä, usein jo ennen kuin ne näkyvät muissa kuvantamismenetelmissä.

Diagnostisen käytön lisäksi radiolääketieteellä on merkittävä rooli hoidossa. Radioaktiivisia isotooppeja voidaan käyttää kohdennetusti syöpäsolujen tuhoamiseen, kuten kilpirauhassyövän tai eturauhassyövän hoidossa. Tätä kutsutaan radioterapiaksi. Hoito perustuu siihen, että radioaktiivinen aine kerääntyy syöpäkudokseen ja säteilee sitä, tuhoten syöpäsoluja samalla minimoiden ympäröivien terveiden kudosten vahingoittumisen.

Radiolääketieteellisten valmisteiden valmistus ja käsittely vaativat erikoisosaamista ja tarkkoja turvallisuusprotokollia säteilyaltistuksen minimoimiseksi. Alalla työskentelee lääkäreitä, fysikaalikoita, farmaseutteja ja teknikoita.