radiolääketieteellä

Radiolääketiede on lääketieteen erikoisala, joka käyttää radioaktiivisia aineita eli radioisotooppeja sairauksien diagnosointiin ja hoitoon. Se yhdistää radiologian ja ydinfysiikan periaatteita kuvantamismenetelmissä ja hoidoissa.

Diagnostisessa radiolääketieteessä potilaalle annetaan pieni määrä radioaktiivista ainetta, joka voi olla esimerkiksi ruiskutettu verisuoneen, nielty tai hengitetty. Tämä aine kerääntyy tiettyihin elimiin tai kudoksiin, joissa on poikkeavuuksia, kuten kasvaimia tai tulehduksia. Radioaktiivinen aine lähettää gammasäteilyä, jonka erityinen kamera, gamman kamera, havaitsee. Kameran avulla muodostetaan kuvia, jotka osoittavat radioaktiivisen aineen jakautumisen elimistössä. Näitä kuvia voidaan käyttää sairauksien havaitsemiseen, niiden laajuuden arviointiin ja hoidon tehokkuuden seuraamiseen. Yleisiä radiolääketieteellisiä kuvantamismenetelmiä ovat SPECT (Single-Photon Emission Computed Tomography) ja PET (Positron Emission Tomography).

Terapeuttisessa radiolääketieteessä käytetään suurempia määriä radioaktiivisia aineita syöpäsolujen tuhoamiseen. Radioaktiivinen aine annetaan joko suonensisäisesti tai suun kautta, ja se kulkeutuu kohdekudokseen, jossa se säteilee ja tappaa syöpäsoluja. Tämä hoitomuoto on erityisen tehokas tietyntyyppisissä syövissä, kuten kilpirauhassyövässä ja eturauhassyövässä. Radioaktiivisuuden säteilyannos pyritään kohdistamaan mahdollisimman tarkasti sairaisiin soluihin, jotta terveiden kudosten vaurioituminen minimoituisi.