pölyttäjäyhteisöille

Pölyttäjäyhteisöt ovat kasvien pölytyksestä vastaavien eläinten muodostama verkosto. Niihin kuuluvat pääasiassa hyönteiset kuten mehiläiset, kimalaiset ja perhoset, sekä joitakin lintuja ja lepakoita, jotka siirtävät siitepölyä kukasta toiseen. Pölytys on elintärkeää sekä luonnon monimuotoisuudelle että ihmisten viljelykasveille, koska se mahdollistaa hedelmien ja siementen muodostumisen sekä lisää kasvien lisääntymiskykyä.

Yhteisön rakennetta määrittävät lajien monimuotoisuus ja niiden toimintamuodot. Osa lajeista on yleisiä pölyttäjiä (generalistit), osa erikoistuneita tiettyihin kasvilajeihin. Pölyttäjät tarvitsevat kukkia, joissa on nektaria ja siitepölyä, sekä riittäviä pesä- ja suojapaikkoja. Elinympäristön monimuotoisuus sekä kukkien pitkäkestoinen tarjonta parantavat pölytyksen laatua ja yhteisön vakautta.

Uhkiin kuuluvat torjunta-aineiden käyttö, elinympäristöjen kaventuminen, viljelyn monokulttuurisuus sekä ilmastonmuutoksen aiheuttamat muutokset kukkien flowering-aikoihin ja saatavuuteen. Lisäksi joillakin lajeilla esiintyy tautien ja loisten vaikutusta, mikä voi heikentää koko yhteisön toimintakykyä. Tutkimukset osoittavat, että monipuolinen ja jatkuva kukkaloisto sekä elinympäristöjen yhteensopivuus vahvistavat pölyttäjäyhteisöjen terveyttä.

Suojelu ja hoito tähtäävät pölyttäjäyhteisöjen monimuotoisuuden sekä toimintakyvyn säilyttämiseen. Tähän voi sisältyä native-lajien lisääminen, kukkivien kasvien monimuotoisuuden turvaaminen ja pesäpaikkojen suojeleminen. Maataloudessa voidaan edistää ympäristövastuullisia käytäntöjä, kuten viljelykiertoa, ei-kokeellisten torjunta-aineiden vähentämistä ja integroituja torjuntamenetelmiä, sekä maiseman monimuotoisuuden säilyttämistä. Kansalaistutkimus ja seurantatiedon kerääminen tukevat päätöksentekoa.