päädiagnoosia

Päädiagnoosi tarkoittaa potilaan hoidon kannalta keskeisinta diagnoosia, eli tilaa, sairaus tai vika, joka on potilaan sairaalaan pääsyn tai hoitotoimenpiteiden taustalla. Päädiagnoosi kuvastaa sitä syytä, joka aloitti potilaan oireilun ja ohjaa hoidon suunnittelun.

Päädiagnoosi merkitään potilastietojärjestelmässä usein ICD-koodin avulla. Siihen liittyvät toissijaiset (sivudiagnoosit) sekä mahdolliset komplikaatiot tai samanaikaiset sairaudet. ICD-luokituksessa erotetaan siis päädiagnoosi ja muut diagnoosit, jotka kuvaavat potilaan kokonaisuutta hoitohetkellä.

Määritys ei ole aina lopullinen. Hoitotapahtuman aikana lisätutkimukset voivat muuttaa päädiagnoosia tai vahvistaa sen tarkennuksineen. Esimerkiksi potilas tuli keuhkokuumeen epäilyn kanssa, mutta tutkimusten jälkeen todettiin sydäninfarkti; tällöin päädiagnoosi voidaan päivittää vastaamaan todellista hoidon tarpeen aiheuttajaa.

Käytännössä päädiagnoosi vaikuttaa hoitosuunnitelmaan, tutkimuksiin, seuranta- ja hoitopäätöksiin sekä rekisteröintiin ja tilastointiin. Se vaikuttaa myös rahoitukseen ja luvut tilastollisessa aineistossa. On kuitenkin huomattava, että useissa tapauksissa potilaalla on useita diagnosoiduja samanaikaisesti; päädiagnoosi on tärkeä, mutta ei aina sama kuin tila, joka on kliinisesti monimutkaisin.