päihdehoito

Päihdehoito tarkoittaa ammatillisia toimenpiteitä, joiden tavoitteena on ehkäistä ja hoitaa päihteiden käytöstä aiheutuvia haittoja sekä tukea henkilön toimintakykyä arjessa. Päihdehoitoon hakeutuvat henkilöt voivat kärsiä alkoholin, huumeiden, lääkkeiden tai muiden päihteiden käytön ongelmista, ja hoitoon liittyy usein samanaikaisia mielenterveys- tai fyysisiä sairauksia. Suomessa päihdehoito kuuluu yleisesti sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin, joita kunnat järjestävät yhteistyössä erikoissairaanhoidon kanssa.

Palvelut voivat olla avo- tai laitoshoitoa ja ne räätälöidään yksilöllisesti. Hoito voi toteutua poliklinikkana, asumisyksikössä, päivähoitona tai kokonaisvaltaisena kuntoutuksena. Hoitoon osallistuvat moniammatilliset tiimit, kuten lääkärit, hoitajat, sosiaalityöntekijät, terapeutit ja päihdetyön ammattilaiset. Kuntoutus painottuu sekä käytännön arjen toimintoihin että terveyden, toimintakyvyn ja sosiaalisen tukiverkoston vahvistamiseen.

Menetelmät jakautuvat lääketieteellisiin ja psykologisiin/psykososiaalisiin hoitoihin. Lääkkeelliset hoidot voivat tukea vieroitusta ja/päihteiden käytön hallintaa (esimerkiksi tukea vieroituksesta, riippuvuuden hoitoa tai estolääkkeitä). Psykososiaaliset hoitomuodot sisältävät motivoivan keskustelun, kognitiivis-behavioraalisen terapian, ryhmä- ja perheterapian sekä vertaistukea. Hoitoon sisältyy usein riskien vähentämistä ja hallittua käyttämisen vähentämistä sekä huumeiden ja alkoholin käytön lopettamisen tukemista.

Hoitoon liittyy suunnitelmallinen jatko- ja jälkihuolto, kuten relapse-preventio, asumisen ja työ- tai koulutusedun varmistaminen sekä tuki sosiaalisessa verkostossa. Seurantaa ja laadukasta hoitoa pyritään parantamaan toistuvien sairausjaksojen vähentämiseksi sekä kokonaisterveyden ja elämänlaadun edistämiseksi.

Järjestämisvastuu ja yksilöllinen oikeus hoitoon vaihtelevat, mutta tavoite on tarjota kestäviä ja näyttöön perustuvia palveluita, joiden avulla päihdeongelmat voidaan hallita ja yksilön hyvinvointi palautua.