psyykepsykologia

Psyykkepsykologia (psyykepsykologia) on suomalainen termi, joka viittaa psyykin ja psykologisten prosessien tutkimukseen. Sitä käytetään kuvaamaan lähestymistapaa psykologiassa, joka korostaa yksilön sisäistä elämää—ajatuksia, tunteita, motivaatiota sekä subjektiivisia kokemuksia—ja miten nämä tekijät vaikuttavat käyttäytymiseen ja mielenterveyteen. Termi ei välttämättä viittaa vakiintuneeseen ala- tai tutkimusalaan, vaan on määritelmä, jota käytetään erityisesti suomalaisessa kirjallisuudessa korostamaan mielen ja käyttäytymisen integraatiota.

Sen tutkimusala kattaa kognition, tunteet, motivaation, persoonallisuuden sekä elämänkulun kehityksen. Se risteytyy kognitiivisen psykologian, persoonallisuuspsykologian, kliinisen psykologian sekä fenomenologian kanssa. Keskeisiä teemoja ovat havaitseminen, tunteet, muisti, motivaatio, tietoisuus sekä itsesäätely ja mielenterveys. Väitteet painottavat sekä subjektiivista kokemusta että käyttäytymisen selityksiä.

Menetelmät ovat monitieteisiä: käytetään sekä määrällisiä menetelmiä (kokeet, kyselyt, psykometria) että laadullisia ja fenomenologisia lähestymistapoja (haastattelut, tarinankerronta, fenomeloginen reduktio). Aivotutkimus ja neurotieteellinen data voivat tukea tutkimusta, muttei ole termille erityisesti ominaista.

Historia ja status: konsep­tio juontaa varhaisen psykoanalyysin, humanistisen psykologian ja myöhemmän kognitiotieteen vaikutteista, mutta tarkka termi ja sen painotus vaihtelevat kirjoittajien mukaan. Usein termi esiintyy enemmän popularisoinnissa ja koulutuksellisessa kontekstissa kuin muodollisena akateemisena nimikkeenä.

Näkemys ja sovellukset: psyykkepsykologia tarjoaa kehyksen, jossa mielenterveys, terapia, oppiminen ja ihminen-käyttäytyminen nähdään osana kokonaisvaltaista psyykkien prosessien ymmärtämistä. Sovelluksia ovat kliininen arviointi, psykoterapia, koulutus- ja hyvinvointiprojektit sekä käyttöliittymä- ja kokemustutkimukset.