psykoosien

Psykoosit ovat mielenterveyden häiriöiden ryhmä, joissa todellisuudentaju on merkittävästi heikentynyt. Tyypillisiä oireita ovat harhaluulot, hallusinaatiot sekä puheen ja ajattelun epäjärjestäytyminen. Psykoosit voivat ilmetä itsenäisesti tai osana muita sairauksia, ja niiden taustalla voi olla päihteitä, lääkehaittoja tai eräitä neurologisia sekä psykiatrisia sairauksia.

Oireet voivat ilmetä erilaisina yhdistelminä. Deluosiot eli harhaluulot sekä hallusinaatiot (usein kuulohallusinaatiot) ovat tyypillisiä, samoin epäjohdonmukainen puhe tai käytös, motivaation väheneminen sekä sosiaalisen toimintakyvyn heikkeneminen. Oireiden vakavuus ja kesto sekä niiden yhdistelmät auttavat diagnoosissa.

Syyt ja riskittekijät ovat monitahoisia. Geneettinen alttius, aivojen kemialliset muutokset sekä kehitykselliset tekijät voivat lisätä riskiä. Ympäristötekijät, kuten runsas stressi ja päihteiden käyttö (esimerkiksi kannabis tai stimulantit), voivat laukaista psykoottisia oireita. Psykoosit voivat ilmetä skitsofrenian, kaksisuuntaisen mielialahäiriön mielialipsykoosien tai masennuksen yhteydessä sekä osana muita sairauksia.

Diagnoosi perustuu kliiniseen arvioon, oireiden historiaan ja poissulkemiseen. Eri sairauksia kuten delirium, dementia sekä päihde- tai lääkeaiheutettu psykoosi on pyrittävä erottelemaan. Kansainväliset luokitukset ICD-11 ja DSM-5 antavat diagnostiset kriteerit ja ohjaavat hoidon suunnittelua.

Hoito on ensisijaisesti monialaista. Yleistä hoitoaineistoa ovat antipsykoottiset lääkkeet sekä psykososiaaliset ja perhekeskeiset tukimuodot. Varhainen hoito parantaa ennusteita, ja hoitosuunnitelman räätälöinti yksilölliseksi sekä tuki toimintakyvyn säilyttämiseen on keskeistä. Päihdettä käyttävien henkilöiden yhteydessä tarvitaan myös päihdehoitoa.

Ennuste vaihtelee yksilöllisesti. Osa toipuu täysin tai pallukka palaa normaaliin toimintakykyyn, toiset tarvitsevat pitkäaikaista tukea ja seurantaa. Varhainen tunnistus, hoidon saatavuus ja hoitoon sitoutuminen parantavat yleistä tulosta. Psykoosit ovat vähemmän yleisiä kuin monet muut mielenterveyden häiriöt, mutta ne voivat aiheuttaa merkittävää toimintakyvyn heikkenemistä.