polyeneissä

Polyeneissä viitataan orgaanisiin yhdisteisiin, joissa on useita kaksoissidoksia peräkkäin tai vuorottelevina yksinkertaisina ja kaksoissidoksina. Tyypillisiä ovat lineaariset ja renkaalliset polyeneet sekä niiden johdannaiset, kuten karotenoidit ja kromotroppiset pigmentit. Polyeneissä pi-electronit delokalisoituvat, mikä vaikuttaa molekyylin sähköisiin ja optisiin ominaisuuksiin.

Polyeen rakenteet voivat olla konjugoituneita, jolloin kaksoissidosten välissä on yksinkertainen sidosito. Tämä konjugoituminen antaa alhaisemman energiaa visuaaliselle säteilylle, jolloin polyene värjäytyy kirkkaita värejä pitkin. Pituus ja geometria (sisältäen cis/trans-isomeria) vaikuttavat absorbanssikäyriin ja siten väriin sekä biologisiin ominaisuuksiin.

Ominaisuuksiin vaikuttavat lisäksi polyeen vakaus ja reaktiivisuus. Kaksoissidosten läsnäolo tekee polyeneistä alttiita elektrofiilirakenteiden lisäyksille ja hapettumiselle. Pienemmillä polyeneillä on rajoitettu UV- ja näkyvän alueen absorptio, kun taas pidemmät konjugoidut ketjut voivat värjäytyä syvempiin sävyihin. Polyenejä voidaan valmistaa erilaisilla kemo- ja syntetisillä menetelmillä, kuten elektrofiilisiin lisäyksiin tai diels-alder -reaktioihin liittyvissä reaktioissa.

Yhteiskunnallisesti ja biologisesti polyeneillä on merkittäviä rooleja. Esimerkkejä luonnossa ovat karotenoidit ja klorofyllin kaltaiset pigmentit, jotka osallistuvat valonhankintaan ja värien antamiseen. Polyeneistä poltto- ja elektroniikkateollisuudessa käytetään myös johtavina rakenteina polyeeneissä ja niiden johdannaisissa.