polyeeneissä

Polyeeneissä viitataan polyeneihin, hiilivetyihin, joissa on useita C=C-kaksoissidoksia. Polyenejä voi olla sekä lyhyitä, joissa on useita kaksoissidoksia, että pitkiä konjugoituneita jonoja, joissa yksinkertaiset ja kaksoissidokset vuorottelevat. Konjugaatio mahdollistaa pi-elektronien delokalisaation koko molekyylin pituudella.

Ominaisuudet: Konjugoituneet polyenit muodostavat delokalisoidun pi-järjestelmän, mikä vaikuttaa niiden kemialliseen reaktiokykyyn sekä optisiin ominaisuuksiin. Pitkät polyenejä absorboivat näkyvää valoa, jolloin niillä on väriä; värin laajuus kasvaa molekyylin pituuden kasvaessa. Luonnossa tällaisia järjestelmiä esiintyy muun muassa karotenoideissa.

Syntetia ja reaktiot: Polyenejä voidaan valmistaa sekä rakentamalla useita kaksoissidoksia peräkkäin että polymeroimalla konjugoituneita yksiköitä. Konjugoituneet järjestelmät kokevat reaktioita kuten 1,4-additiota sekä isomeriaa ja lämpö- tai valovaikutuksesta johtuvaa uriilua. Pitkistä polyeneistä syntyy polymeerejä, kuten polybutadienia ja polyacetyleenia.

Esimerkkejä ja sovelluksia: Butadien on keskeinen lyhyen konjugoituneen ketjun esimerkki; pidemmät järjestelmät kuten hexatrieni ja polyacetyleeni ovat tunnettuja. Luonnossa pitkät konjugoidut järjestelmät löytyvät karotenoideista, kuten beetakaroteenista ja lykopeenistä. Sovelluksissa polyenejä käytetään väriaineina, orgaanisina puolijohteina sekä fotonisiin ja elektronisiin sovelluksiin liittyvissä laitteissa.