polvivammat

Polvivammat on yleistermi polven alueen äkillisille vammoille, joissa vaurioituvat polven pehmytkudokset sekä tukirakenteet. Termi kattaa sekä nivelsiteiden että nivelruston, nivelkierukoiden (meniskien) ja kapselin vauriot sekä mahdolliset useamman rakenteen vauriot. Yleisimmin polvivammat viittaavat ligamentaarisiin vammoihin kuten ACL-, PCL-, MCL- ja LCL-vauroihin sekä niihin liittyviin meniscien tai ruston vaurioihin.

Syyt ja esiintyminen vaihtelevat, mutta yleisimmin polvivammat syntyvät urheilussa tai muuten tapaturmaisesti käännyttäessä, hypätessä, äkkiä pysähdyttäessä tai kaatumisen yhteydessä. Riskitekijöitä ovat ei-optimaalinen lihasvoima ja liikkuvuus, huonot laskutekniikat sekä epäedulliset jalkojen asennot.

Oireet ja diagnosointi vaihtelevat vamman mukaan, mutta tavallisimpia merkkejä ovat äkillinen kipu, turvotus, polven jäykkyys tai epävakauden tunne sekä kantokyvyn heikkeneminen. Diagnoosi perustuu kliiniseen tutkimukseen sekä kuvantamiseen: rtg voidaan sulkea pois murtuman vuoksi, ja MRI on keskeinen pehmytkudosten vaurioiden arvioinnissa. Mutkikkaammat vammat voivat vaatia kirurgista hoitoa.

Hoito ja kuntoutus vaihtelevat vamman rakenteen mukaan. Akuutti hoito painottuu kivun ja turvotuksen lievittämiseen sekä polven vakauden tukemiseen (esim. RICE-hoito, kipulääkkeet, tukivaje). Pidemmällä aikavälillä hoito sisältää fysioterapiaa, lihasvoiman ja liikkuvuuden palauttamista sekä paluun urheiluun yksilöllisesti ajoitettuna. ACL- ja monirakenteiset vammat sekä vakavat menisci- vauriot voivat edellyttää leikkausta. Toipuminen voi kestää viikoista kuukausiin riippuen vaurion tyypistä ja hoitomallista.

Ennuste riippuu vamman luonteesta ja hoitomenetelmästä. Polvivammat voivat lisätä pitkäaikaisen nivelrikon riskiä, mutta asianmukainen hoito ja kuntoutus parantavat mahdollisuuksia palautua toimintakykyisesti. Ennaltaehkäisy keskittyy neuromuskulaariseen harjoitteluun, oikeaan kehonhallintaan, kenkä- ja tekniikkaan sekä vammoilta suojaaviin toimenpiteisiin.