pelokkuus

Pelokkuus on suomenkielinen termi, jolla tarkoitetaan tilaa tai ominaisuutta, jossa ihminen pelkää helposti, kokee voimakasta epävarmuutta ja on varovainen toimissaan. Pelokkuus voi ilmetä tilapäisenä reaktiona uhkaan tai pysyvämpänä, usein temperamentin tai toimintatavan ilmentymänä. Se voi johtaa toiminnan jäykistymiseen, välttelyyn sekä alhaiseen riskinsietokykyyn.

Sanan taustalla ovat pelko- ja -uus-päättömät; pelokkuus on abstraktin tilan nimitys. Pelokkuus on substantiivi; sen adjektiivinen vastine on pelokas (tai pelokkuinen). Taivutusmuotoja ovat esimerkiksi pelokkuuden (genetiivi), pelokkuutta (partitiivi) sekä pelokkuudessa (inessi). Sanaan liittyvät yleiset läheisetsanat ovat pelokkuus, arkuus ja rohkeus.

Käyttö ja konteksti: Pelokkuus esiintyy sekä arkisessa kielessä että psykologisessa ja kirjallisessa yhteydessä kuvaamaan henkilön taipumusta pelätä ja välttää riskialttiita tilanteita. Se voi olla sopeutunut ja tarkoituksenmukainen, esimerkiksi varovaisuuden muodossa, mutta liiallinen pelokkuus voi rajoittaa arkea ja toimintakykyä. Jos pelokkuus on jatkuvaa ja häiritsee päivittäisiä toimintoja, voidaan puhua ahdistuneisuuteen liittyvistä prosesseista, jolloin ammatillinen neuvonta voi olla hyödyllistä. Pelokkuus sijoittuu vastakohdan rohkeuden ja aktiivisuuden yhteyteen, ja sitä käytetään usein kuvaamaan sekä yksilön temperamenttia että tilannesidosta käytöstä.