peilisolujärjestelmät

Peilisolujärjestelmät, suomeksi peilisolujärjestelmät, ovat hermosolujen verkostoja, jotka aktivoituvat sekä silloin, kun yksilö suorittaa tietyn toiminnon, että silloin, kun yksilö havaitsee toisen yksilön suorittavan saman toiminnon. Niitä esiintyy aivoissa useilla eri alueilla, ja niiden on ehdotettu olevan keskeisessä roolissa monissa sosiaalisissa ja kognitiivisissa toiminnoissa.

Peilisolujen ensisijainen tunnistettu tehtävä liittyy oppimiseen, erityisesti jäljittelyn kautta. Kun lapsi näkee aikuisen tekevän jotain, kuten tarttuvan esineeseen, samat hermosolut aktivoituvat lapsen aivoissa, kuin jos lapsi itse tekisi saman liikkeen. Tämä mekanismi voi auttaa lasta ymmärtämään ja oppimaan uusia taitoja nopeasti.

Peilisolujen on myös ehdotettu liittyvän empatiaan, kykyyn ymmärtää ja jakaa toisen tunteita. Kun havaitsemme toisen henkilön kokevan kipua tai iloa, tietyt peilisolut aktivoituvat aivoissamme, mahdollisesti simuloimalla kokemusta sisäisesti ja auttamalla meitä tuntemaan myötätuntoa.

Lisäksi peilisolujärjestelmiä on yhdistetty kielen ymmärtämiseen, vaikka tämä onkin vähemmän vakiintunut teoria. On spekuloitu, että ne voivat auttaa ymmärtämään puhutun kielen fonetiikkaa tai jopa eleitä, jotka liittyvät puheeseen.

Vaikka peilisolujen olemassaolo on vahvistettu aivojen kuvantamistutkimuksissa ja muissa kokeissa, niiden tarkat toiminnot ja laajuus ovat edelleen aktiivisen tutkimuksen kohteena. Tutkimus jatkuu ymmärtääkseen paremmin näiden kiehtovien hermosolujen roolia ihmisen käyttäytymisessä ja kognitiossa.