pölyttäjän

Pölyttäjä on eliö, joka siirtää siitepölyä kukasta toiseen, mahdollistaen kasvin hedelmöittymisen ja siementuotannon. Pölytys on tärkeä osa lisääntymistä monilla kasvilajeilla, ja se on keskeinen ekosysteemien monimuotoisuuden sekä ruoan tuotannon kannalta. Pölyttäminen voi tapahtua eläinpölytyksen (biot) kautta tai abiottien, kuten tuulen, avulla, mutta termi pölyttäjä viittaa yleensä eläinten kautta tapahtuvaan prosessiin.

Pölyttäjiä ovat tyypillisesti mehiläiset, kimalaiset, perhoset, kärpäset ja useat pistiäiset. Myös jotkin linnut ja lepakot voivat toimia pölyttäjinä tiettyjen kasvilajien, kuten trooppisten kukkien, pölytyksessä. Suomessa ja useimmissa temperoituneissa osissa maailmaa mehiläiset ja kimalaiset sekä muut pieneliöt ovat erityisen tärkeitä pölyttäjiä viljelykasveille sekä luonnonkasveille.

Pölyttäjälle ominaisia piirteitä ovat kukkien houkuttelevuus ja pääsy nektariin sekä siitepölyn tarttumiskyky. Kukat ovat usein värikkäitä ja tuoksuvia, niillä voi olla ohjeellisia vihreitä merkkejä, jotka ohjaavat pölyttäjää oikeaan paikkaan. Pölytys edellyttää usein kukkien visitointia eri yksilöiden välillä, jolloin siitepöly siirtyy, ja samalla sattuu ruiskuja, jotka mahdollistavat hedelmöittymisen.

Merkitys ja uhkat: Pölyttäjät ovat keskeisiä sekä luonnon monimuotoisuudelle että maataloudelle, sillä arviolta noin kolmannes maailman ruokakasvien tuotannosta riippuu eläinpölyttäjien toiminnasta. Pölyttäjäpopulaatioiden häiriöt, kuten elinympäristöjen väheneminen, torjunta-aineiden käytön lisääntyminen ja ilmastonmuutoksen vaikutukset, voivat heikentää pölytyksen tehokkuutta ja siten sekä biodiversiteettiä että satoa. Tämän vuoksi pölyttäjien suojelu ja monimuotoisen, kukkivan kasvillisuuden ylläpitäminen ovat keskeisiä toimenpiteitä ekosysteemipalvelujen turvaamiseksi.