Pölyttäjiä

Pölyttäjiä ovat eläinlajeja, jotka siirtävät siitepölyä kukkien välillä ja siten mahdollistavat kasvien hedelmöittymisen ja siementymisen. Suomessa tärkeimmät pölyttäjät ovat mehiläiset (esimerkiksi Apis mellifera ja lukuisat villit mehiläiset Bombus-suvusta sekä muita kimalaisia), perhoset, kärpäset (etenkin hoverflies) sekä kovakuoriaiset. Joillakin alueilla myös pienemmät ääneti tai lepakoiden kaltaiset lajit voivat osallistua pölytykseen. Pölyttäminen tapahtuu, kun pölyhiukkaset tarttuvat eläimen karvoitukseen tai ruumiinosiin ja siirtyvät seuraavalle kukalle, jolloin siitepöly siirtyy emitelläkseen heteestä stigmaan.

Pölyttäminen on olennainen osa ekosysteemejä ja monien kasvilajien lisääntymistä sekä monimuotoisuutta. Se vaikuttaa elintarvikeyhteiskuntien tuottavuuteen, sillä suuri osa maatalouden hyödykekasveista tarvitsee pölyttäjiä. Pölyttäjien toiminta edistää hedelmien ja siementen muodostumista sekä geneettistä monimuotoisuutta kukkivissa kasveissa.

Pölyttäjien määrä ja monimuotoisuus ovat haavoittuvia monista syistä, kuten elinympäristöjen narrowing, luonnon monimuotoisuuden väheneminen, kemikaalipäästöt ja ilmastonmuutoksen vaikutukset kukkien kukinta-aikoihin. Suojelua ja edellytyksiä pölyttäjien menestykselle edistävät esimerkiksi monipuoliset elinympäristöt, niitty- ja peltomaisemien käytännöt, kukkaloistoa ylläpitävät viljelykäytännöt sekä kemikaalien harkittu käyttö tai vähentäminen.

Koteilu- ja kulttuuriperinnön kannalta pölyttäjät ovat keskeisiä toimijoita luonnon ja maatalouden kestävyydessä, ja niiden suojelu on tärkeä osa biodiversiteetin turvaamista.