siementymisen

Siementymisen käsite kuvaa kasvien siementen muodostumisen prosessia hedelmöityksen jälkeen. Siementymisen aikana munasolu ja siittiösolu yhdistyvät, minkä jälkeen kehittyy alkio sekä endospermium. Näiden kudosten kypsyessä syntyy siemen, jonka kuori suojaa ja jonka kypsyminen valmistaa sen siementen leviämiseen ja itämiseen.

Angiospermeissä siementymisprosessi etenee usein kahden hedelmöityksen kautta: pölytys johtaa siittiösolujen pääsyn munasoluun, ja syntyy sekä alkio että endospermium. Näin ollen siemen muodostuu alkion, endospermiumin ja kuoren ympärille; lopullinen kypsyminen tapahtuu, kun siemen kuivuu ja saavuttaa leviämisvalmiutensa.

Siementymistä voivat edistää tai rajoittaa monet tekijät, kuten pölyttäjien saatavuus, lajien yhteensopivuus (itseyhteensopivuus vs. ulkoinen siitepöly), kasvin ravinteiden ja veden saanti sekä ympäristön lämpötilat. Huono kasvukunto, stressi tai äärilämpötilat voivat alentaa siementen muodostumista ja laatua. Geneettiset tekijät vaikuttavat myös siementen itävyys- ja sietokykyyn.

Siementymisellä on keskeinen merkitys sekä luonnon monimuotoisuudelle että maataloudelle, sillä se määrittää kasvin lisääntymisen ja satoa. Siementen laatu vaikuttaa itämiskykyyn, itämisnopeuteen ja varastoitavuuteen. Siementymisastea voidaan mitata esimerkiksi laskeemalla syntyneiden siementen osuutta kypsistä munasarjoista tai testaamalla itävyys itämällä.