hedelmöityksen

Hedelmöitys on prosessi, jossa siittiö ja munasolu yhdistyvät ja muodostavat hedelmöitetyn munasolun eli zigootin. Zigootti sisältää sekä miehen että naisen perimän ja aloittaa yksilön varhaisen alkiokehityksen.

Hedelmöitys tapahtuu eri tavoilla lajeittain. Monissa selkärankaisissa on sisäinen hedelmöitys, kun taas jotkut kalat ja monet vesieläimet käyttävät ulkoista hedelmöitystä. Munasolut kehittyvät oogeneesissä munasarjoissa ja siittiöt spermatogeneesissä kiveksissä.

Ihmisillä hedelmöitys tapahtuu munanjohdossa, falloopin putkessa, yleensä ovulaation jälkeen noin 12–24 tunnin kuluessa. Siittiöt kulkeutuvat naisen lisääntymisreittejä pitkin ja suorittavat kapatsikoinnin sekä akrosomireaktion, jonka jälkeen ne voivat tunkeutua munasoluun. Munasolu aktivoituu, meiosis II etenee ja vapautuu toinen polaarinen solu. Pronukleukset muodostuvat ja fuusioituvat, jolloin zigootti muodostuu.

Zigootti alkaa jakautua ja kehittyä morulaksi, josta kehittyy lopulta blastokysti; implantaatio endometriumiin tapahtuu noin 6–10 päivän kuluttua hedelmöityksestä.

Merkitys ja sovellukset: Hedelmöitys on keskeinen osa lisääntymistä. Tutkimus ja kliiniset menetelmät, kuten koeputkihedelmöitys (IVF) ja mikrokirjoitetut tekniikat (ICSI), tarjoavat keinoja hedelmällisyysongelmien hoitoon.