ongelmajätteistä

Ongelmajätteistä, suomeksi ongelmajäte, tarkoitetaan jätteitä, jotka voivat aiheuttaa haittaa ihmisille tai ympäristölle niiden käsittelyn, varastoinnin tai kuljetuksen yhteydessä. Tavanomaisia ongelmajätteitä ovat kemikaalit, liuottimet ja öljyt, akut ja paristot, maalit ja liimat, torjunta-aineet, elektroniikka sekä aineet, jotka sisältävät raskasmetalleja tai haitallisia yhdisteitä kuten PCB, kadmium tai lyijy.

Jätteet luokitellaan keräys- ja käsittelyketjussa erikseen, ja niiden käsittelyä säädellään siten, että ne toimitetaan asianmukaisiin vastaanottopaikkoihin. Puhdas, eristetty ja tiiviisti säilytettävä jäte estää vuodot ja päästöt. Ongelmajätteet on yleensä toimitettava hyväksyttyihin vastaanottopaikkoihin, joissa ne voidaan käsitellä turvallisesti.

Joissakin maissa vastuussa on jätteen tuottaja, joka on velvollinen säilyttämään asianmukaiset selvitykset ja käyttämään luvallisia kuljetus- ja käsittelytoimijoita. Lainsäädäntö määrittelee, mitä jätteitä katsotaan ongelmajätteiksi sekä miten niitä voidaan kierrättää tai hävittää.

Käsittelyvaihtoehtoja ovat kemiallinen neutralointi, stabilointi ja turvallinen polttaminen energian tuottamiseksi, sekä materiaalien kierrätys ja arvokkeiden palauttaminen metallien tai muiden komponenttien osalta. Jos jätteet eivät sovellu kierrätykseen, ne sijoitetaan asianmukaisiin valvottuihin loppusijoitus- tai polttolaitoksiin.

Jatkuva varautuminen sekä ympäristö- ja terveysriskien hallinta on tärkeää. Kansainvälisesti ongelmajätteiden liikuttamista säädellään Baselin yleissopimuksella rajoittaen epäasianmukaisia siirtoja.