nivelkuormitusta

Nivelkuormitus tarkoittaa nivelille kohdistuvien voiman ja momenttien kokonaisuutta, jota syntyy kehon liikkeissä ja asennoissa. Se riippuu muun muassa liikkeen nopeudesta, voimien suunnasta, kehon painosta sekä alustan ominaisuuksista. Yleisimmät kohteet ovat polvinivel, lonkkanivel ja selkänivel; myös nilkka, olkapää ja muut nivelet voivat kokea merkittävää kuormitusta.

Kuormitus syntyy sekä staattisesti että dynaamisesti. Staattinen kuormitus ilmenee esimerkiksi seisoessa tai suoritettaessa pitkiä asentoja, kun keho kantaa painoa ilman suuria nopeita liikkeitä. Dynaaminen kuormitus liittyy liikkeisiin kuten kävely, juoksu, nostot ja kiertoliikkeet, ja se aiheuttaa muuttuvia voimia sekä nivelpintoihin että lihas-toiminnasta johtuvia momentteja. Siksi nivelkuormitus arvioidaan usein sekä liikkeen laadun että voima- ja paine-tekijöiden perusteella.

Mittaaminen ja arviointi tapahtuvat usein kehon kuormituksen analysoinnin avulla: voima-platellaan mitataan ajureiden antamien voimien suuntia ja suuruuksia, askellusanalyysillä tarkastellaan liikkeen mekanismia, ja biomekaanisten mallien avulla voidaan koittaa erotella eri tekijöiden vaikutusta nivelkuormitukseen.

Tärkeimmät terveysriskit liittyvät liiallisesti tai epäedullisesti kohdistuvaan nivelkuormitukseen, mikä voi lisätä nivelrikon, tulehdusten ja muiden tuki- ja liikuntaelinten vaivojen riskiä sekä aiheuttaa akuutteja vammoja polvi- ja lonkkanivelissä sekä selässä. Pitkäaikaisen kuormituksen ehkäisemiseksi painotetaan oikeaa nostotekniikkaa, ergonomiaa työ- ja arjessa, apuvälineiden käyttöä ja säännöllistä, nivelystävällistä liikuntaa.

Ehkäisy ja hallinta perustuvat yksilölliseen kuormituksen vähentämiseen sekä vahvistavien ja liikkuvuutta parantavien harjoitusten soveltamiseen, sekä tarvittaessa työ- ja arkirutiinien muokkaamiseen. Esimerkkejä ovat asteittainen kuormituksen kasvattaminen, painonhallinta ja kestävyyslajit, kuten uinti tai pyöräily.