näkökenttävaurioita

Näkökenttävaurioita ovat näkökentän osien menetyksiä tai poikkeavaa toiminnallisuutta, jotka syntyvät silmän rakenteiden, näköhermon, näköaivokuoren tai aivorungon vaurioista. Vauriot voivat olla osittaisia tai täydellisiä, ja ne voivat ilmetä sekä äkillisesti että hitaasti kehittyen. Oireet riippuvat vaurion sijainnista ja laajuudesta, ja niitä voi ilmetä esimerkiksi vaimeana näöntarkkuuden heikkenemisenä, hahmottelun heikkenemisenä tai tippuvana näkökenttänä tietyllä alueella.

Yleisimmät syyt ovat glaukooma, jossa periferaalinen näkökenttä kaventuu; aivoverenkiertohäiriöt kuten aivoinfarkti, jotka voivat aiheuttaa vastakkaisen puolen homonyymisen hemianopian; aivokasvaimet sekä muut aivorunkon ja näköalueen sairaudet. Myös optisen radan sairaudet, retinopatia ja silmää läpäisevät tulehdukset voivat johtaa näkökentän muutoksiin. Vaurion taustalla voi olla sekä perinnöllisiä että iän myötä kehittyviä tekijöitä.

Tyypillisiä muodollisia luokituksia ovat skotoma (näkökentän pimeä täplä tai rahi havaittavissa osan näkökentästä), hemianopia (puoli näkökentästä puuttuvaa aluetta), quadrantanopia (neljänneksen näkökentästä menetys) sekä tunnelman kaltainen esto, kuten rajallinen ulkoinen näkökenttä. Keskus- tai periferian osuvat skotomat voivat ilmetä erilaisina kuvioina perimetrisessä tutkimuksessa.

Diagnoosi perustuu perimetriatutkimuksiin (static tai kinetic perimetry), konfrontaatiotesteihin sekä silmälääkärin tai neuro-öphthalmologin tutkimuksiin. Näköaistin tilaa voidaan arvioida lisäksi Amsler-verkolla, optisen rakenteen kuvauksella sekä kuvantamalla aivoalueita MRI- tai CT-tutkimuksissa.

Hoito kohdistuu vaurion taustalla olevan syyn hoitoon. Glaukooman kohdalla pyritään alentamaan silmänpainetta lääke- tai laser-hoidoilla sekä tarvittaessa leikkauksella. Aivoverenkiertohäiriöiden aiheuttamien vaurioiden hoito keskittyy tehokkaaseen akuuttiin hoitoon ja jälkihoitoon sekä kuntoutukseen. Ennuste riippuu vaurion aiheuttajasta ja vaurion laajuudesta; joissakin tapauksissa näkökenttäparannus on rajallinen, mutta kuntoutus ja sopeutuminen voivat parantaa toimintakykyä. Neuro- ja silmälääketieteen yhteistyö on olennaista näkökenttävaurioiden hoidossa.