mittausasteiden

Mittausasteet ovat tilastotieteessä ja tutkimuksessa käytetty käsite, jolla kuvataan, millaisia operaatioita mittausarvoille voidaan tehdä ja millaisia suhteita arvoilla on. Yleensä puhuttaessa erottelut tarkoittavat neljää päätyyppiä: nominaali-, ordinaali-, intervalli- ja suhdeasteikkoja. Valittu asteikko rajoittaa, mitä tilastollisia menetelmiä ja mittareita tulisi käyttää.

Nominaalinen asteikko kuvaa luokkia, joita ei voi järkevällä tavalla järjestää arvoltaan paremmuus- tai huonommuusjärjestykseen. Esimerkkejä ovat sukupuoli, väri tai kansallinen identiteetti. Operaatioina käytetään ainoastaan saman/differenssein; tilastollisina testauksina voidaan käyttää esimerkiksi khiin neliö -testiä.

Ordinaali-asteikolla arvoilla on järjestys, mutta etäisyyksiä niiden välillä ei voi tulkita mitattaviksi. Esimerkkejä ovat arvosanat tai palvelun tyytyväisyysasteikot. Voidaan vertailla suuria ja pieniä eroja, mutta ei laskea keskimääräisiä etäisyyksiä; tilastollisia testejä ovat esimerkiksi Mann-Whitney U -testi ja Spearmanin korrelaatio.

Intervalli-asteikolla sekä järjestys että tasaiset välimatkat ovat olennaisia, mutta nollakohta ei ole todellinen nollapiste. Esimerkki on Celsius-asteet. Sääntöisesti voidaan laskea erotuksia ja keskiarvoja, mutta suhdelukuja ei tulkita mielekkäästi.

Suhdeasteikko on kaikkein informatiivisin: arvoilla on sekä tasaiset välit että todellinen nollapiste, jolloin sekä erot voivat että suhdeluvut ovat tulkittavissa. Esimerkkejä ovat pituus, massa, aika.

Käytännössä mittausasteet ohjaavat data-analyysin valintoja: nominaalista dataa koskevat frekvenssi- ja Khiin neliö -testit, ordinaalista dataa puolestaan ei-parametriset testit, intervalliasteikoilla voidaan käyttää keskiarvoja ja normaaleja menetelmiä sekä suhdeasteikolla myös suhdelukuja. Mittausasteiden oikea määrittäminen vaikuttaa sekä tulosten tulkintaan että päätelmiin.