suhdeasteikolla

Suhdeasteikolla (ratio scale) on mittaus- ja tilastotieteen korkein neljästä perusmittaustasosta. Se perustuu todelliseen nollapisteeseen ja tasaväleisiin arvoihin, mikä mahdollistaa sekä erojen että suhdelukujen tulkinnan. Toisin sanoen arvojen välinen etäisyys on sama koko skaalalla, ja nollapiste merkitsee todellista olemattomuutta. Tämän vuoksi esimerkiksi kaksi arvoa voidaan verrata toisiinsa kertolaskujen ja jakolaskujen avulla.

Esimerkkejä sovelluksista: pituus, massa, aika (kesto), etäisyys sekä tulot ovat usein mittauskohteita, joiden arvot voidaan ilmaista suhdeasteikolla. Lämpötilan Kelvin-asteikko on tyypillinen esimerkki ratio-asteikosta, sillä nollakohta tarkoittaa absoluuttista nollaa ja suhdeluvut ovat mielekkäitä. Celsius-asteikkoa sen sijaan pidetään yleensä intervaltiasteikkona, koska nollapiste ei merkitse absoluuttista puutetta.

Eroavaisuudet muihin asteikkoihin: nimellinen asteikko luokittelee kohteet ilman järjestystä tai määrällisiä eroja, ordinaalinen asteikko antaa järjestyksen mutta ei mittasuhteita, ja interval-asteikko tarjoaa tasaväliä mutta ei välttämättä todellista nollapistettä. Ratio-asteikko yhdistää näiden ominaisuudet: nollapiste on todellinen, ja erot sekä suhteet ovat mielekkäitä.

Tilastollinen käyttö: ratio-asteikon data sallii kaikki riippuvuuden ja jakaantumisen mittausmenetelmät, mukaan lukien keskiarvot, varianssit, korrelaatiot, regressio ja geometrisen keskiarvon laskemisen. Monia mittaus- ja analyysimenetelmiä tukee parhaiten juuri ratio-tasoista dataa, mikä tekee siitä tilastollisesti joustavan ja tulkinnan kannalta suoran.