Mittausasteet

Mittausasteet ovat tilastotieteen peruskäsitteitä, jotka kuvaavat, millaisia arvoja mitattavat muuttujat voivat saada ja mitä matemaattisia operaatioita niille voidaan tehdä. Mittausasteet määrittelevät, kuinka tuloksia voidaan luokitella, järjestyä ja mitä välineitä tilastollisesti voidaan käyttää.

Nominalinen (nimiävä) asteikko luokittelee havaintoja ilman järjestystä. Esimerkkejä ovat väri, sukupuoli tai kansalaisuus. Näkökulma mukaan: eroista ei voi tehdä määräys- tai etäisyyslaskelmia. Tilastollisesti voidaan laskea frekvenssejä ja modaa sekä suorittaa chi-neliö -testi tai Fisherin tarkka testi.

Ordinalinen (ordinaalinen) asteikko mahdollistaa järjestyksen, mutta etäisyyksiä arvojen välillä ei ole siten tasaisin. Esimerkkejä: koulumenestysluokitukset tai tyytyväisyystasot. Vertaaminen perustuu järjestykseen; voidaan käyttää mediaania ja moodia. Tilastollisia menetelmiä: Mann-Whitney U, Kruskal-Wallis.

Interval-asteikko (intervallitaso) tarjoaa sekä järjestyksen että tasaiset väliarvot, mutta nollapiste ei ole absoluuttinen. Esimerkki: Celsius- tai Fahrenheit-asteet. Mahdollisia operaatioita ovat yhteen- ja erotuslaskut sekä keskiarvon ja vaihteluvälin laskeminen; korrelaatio- ja parametristen testien käyttö on yleisempää.

Ratio-asteikko (suhde-asteikko) sisältää absoluuttisen nollapisteen. Esimerkkejä: pituus, massa, aika, tulot. Voidaan tehdä suhdelukuja, geometrisia keskiarvoja ja monia parametrisiä analyysejä; peruslaskut ovat luontevia ja monipuolisia.

Valinta mittausasteessa vaikuttaa sekä datan analyysiin että tulkintaan; oikea asteikko mahdollistaa oikeat tilastolliset menetelmät ja tulkinnan.