minimihinta

Minimihinta on säädelty alin myyntihinta, jonka tuotetta tai palvelua saa myydä. Sen asettaa julkinen viranomainen tai sääntelyjärjestelmä, ja sen tavoitteena on turvata tuottajien tulot, ehkäistä hintavaihteluita sekä varmistaa jatkuva saatavuus kriittisillä markkinoilla.

Käytännössä minimihinta voi toteutua monin tavoin: hinta kirjoitetaan lakiin tai säädetään viranomaisen päätöksellä; hallitus voi tukea tuotantoa tai ostaa ylijäämää, jotta kaupankäynti ei lähde minimihinnan alapuolelle; lisäksi sopimuksissa voidaan sitoa hinnat minimihinnan tasolle. Näin pyritään vakauteen ja turvallisuuteen tuotantoketjussa.

Minimihinnan vaikutukset ovat kaksijakoiset. Se voi lisätä tuottajien turvallista tulotasoa ja markkinavarmuutta, mutta se voi myös johtaa ylijäämään, julkisiin kustannuksiin ja korkeampiin kuluttajahintoihin sekä markkinoiden vääristymiin, jos minimihinta on liian korkea tai markkinatilanne poikkeaa.

Sovelluskohteita ovat muun muassa maatalouden tuotteet CAP:n puitteissa eurooppalaisissa järjestelmissä sekä muita aloja, joissa valtiot haluavat tukea tuotantoa tai varmistaa riittävän tarjonnan. Minimihintojen käytännön rooli on viime vuosina vähentynyt, kun monet markkinat ovat siirtyneet vähemmän säädeltyyn hinnoitteluun ja erilaisiin tukijärjestelmiin, mutta käsite säilyy osana julkisen vallan hintavarmuutta koskevaa politiikkaa.