mikropropagointi

Mikropropagointi, tunnetaan myös nimellä kasvinviljely tai kudostekniikka, on tieteellinen menetelmä, jolla kasveja lisätään laboratorio-olosuhteissa käyttäen pieniä kasvin osia, kuten soluja, kudoksia tai elimiä. Tämä prosessi mahdollistaa suurten määrien geneettisesti identtisten kasvien tuottamisen nopeasti ja tehokkaasti.

Menetelmä alkaa yleensä sterilissä ympäristössä, jossa valitaan sopiva emokasvi. Pieni pala kasvia, eksplantti, irrotetaan ja asetetaan ravintoalustalle, joka sisältää tarvittavat ravinteet, vitamiinit ja kasvuhormonit. Tavoitteena on stimuloida eksplanttia tuottamaan kallusta, joka on muuttumaton solukko, tai suoraan uusia versoja ja juuria.

Kun versoja on riittävästi kasvanut, ne irrotetaan ja siirretään uuteen kasvualustaan juurtumisen edistämiseksi. Lopuksi pienet, juurtuneet kasvit siirretään varovasti kasvatettavaksi kasvihuoneisiin tai muuhun valvottuun ympäristöön, jossa ne sopeutuvat normaaleihin kasvuolosuhteisiin.

Mikropropagointia käytetään laajalti kasvinjalostuksessa, kasvitautien torjunnassa, uhanalaisten kasvilajien säilyttämisessä ja nopeasti leviävien taimien tuottamisessa. Sitä hyödynnetään myös monien kaupallisesti merkittävien kasvien, kuten perunoiden, banaanien ja koristekasvien, tuotannossa. Menetelmän etuja ovat nopeus, tautivapaiden kasvien varmistaminen ja monimutkaisten kasvien lisäyskyky, joita perinteisin menetelmin on vaikea lisätä.