juurtumisen

Juurtuminen tarkoittaa kasvin pistokkaan tai muun vegetatiivisen leikkeen muodostamaa uutta juuristoa ja siten juurtumista kasvualustaan. Se on keskeinen osa kasvien vegetatiivista lisäämistä, jolla voidaan tuottaa uusia yksilöitä nopeasti ja ominaisuudet säilyttäen suhteessa vanhempaan kasviin.

Prosessi etenee tyypillisesti useammassa vaiheessa: induktio, jolloin juurikasvua edistävät kudokset muodostuvat; juuriperäisten primordioiden kehittyminen; ja uuden juuriston vahvistuminen, jonka jälkeen pistokas voi siirtyä normaaliin kasvuun. Juurtuminen riippuu lajista, leikkeen laadusta sekä ympäristöolosuhteista.

Ympäristötekijät vaikuttavat olennaisesti. Useimmille lajeille optimaalinen lämpötila on noin 20–25°C ja suhteellinen ilmankosteus on korkea. Kasvualusta tulisi olla läpäisevä ja kosteutta sitova; yleisiä vaihtoehtoja ovat perliitti, kookos, sphagnum ja turveperusteiset seokset. Liiallinen kosteus tai matala lämpötila voivat hidastaa juurtumista, kun taas liian märkä kasvualusta lisätä riskiä home- ja taudinaiheuttajille.

Juurutumista voidaan edistää juurrutushormoneilla, kuten IAA:lla tai IBA:lla, joita käytetään pistokkaiden tyveen. Lisäksi sopiva valotus, ilmanvaihto ja riittävä valon määrä vaikuttavat juurien laatuun ja nopeuteen.

Ongelmat voivat olla homeen ja bakteerien aiheuttamaa taudinaiheutta, liiallinen kosteus tai liian alhainen lämpötila. Hyvä hygienian ylläpito, oikea kosteus ja huolellinen kasvatusväsymys vähentävät riskejä.

Juurtuminen on laajasti käytetty menetelmä sekä kaupallisessa puutarhatuotannossa että harrastajapuutarhoissa pistokkaiden ja muiden vegetatiivisten leikkeiden lisäämisessä.