merensuojelussa

Merensuojelussa tarkoitetaan toimenpiteitä ja politiikkaa, joiden tavoitteena on turvata merten monimuotoisuus, elinympäristöt ja ekosysteemipalvelut sekä varmistaa kestävä luonnonvarojen käyttö. Toimet voivat koskea sekä merialueiden suojelualueita että muita rajoituksia tai ohjeita, jotka vaikuttavat meren tilaan, kuten kalastusta, merenkulkua, rakentamista sekä saastumisen ehkäisyä.

Keskeisiä keinoja ovat suojelualueet, monimuotoisuutta tukevat suojelutoimet sekä ennakointi ja alueellinen suunnittelu. Merkittävä osa merensuojelusta rakentuu tutkimuksen, seurantatiedon ja vaikutusten arvioinnin varaan sekä tiedonvälitykseen ja asiakokonaisuuksien avoimeen käsittelyyn. Lainsäädäntö rakentuu sekä kansallisille että Euroopan unionin ja kansainvälisten sopimusten pohjalle. EU:n näkökulmasta tärkeä osa on Natura 2000 -verkosto sekä Birds- ja Habitats-direktiivit, joiden kautta osa merialueista on suojeltu. Kansallisesti viranomaiset, kuten ympäristöministeriö, Suomen ympäristökeskus (SYKE) ja Metsähallitus, vastaavat suunnittelusta, hallinnoinnista ja suojelualueiden ylläpidosta. Itämeren alueella yhteistyö toteutuu kansainvälisesti HELCOMin kautta, ja siihen sisältyy toimia saasteiden vähentämiseksi, jäteveden puhdistuksen parantamiseksi sekä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.

Haasteita merensuojelussa ovat ilmastonmuutos, rehevöityminen, merijätteen ja mikromuovin ongelmat sekä ylikalastus ja luonnon taloudellinen häiritseminen. Merensuojelun tavoitteena on sekä ihmistoiminnan ohjaaminen että luonnon palautumiselle tilan tarjoaminen, jotta meren ekosysteemit voivat tarjota kestäviä palveluita nykyisille ja tuleville sukupolville.