lisääntymisessä

Lisääntyminen on elämän keskeinen prosessi, jolla eliöt tuottavat jälkeläisiä ja siirtävät geneettistä informaatiota eteenpäin. Siinä erotellaan kaksi päämuotoa: aseksuaalinen ja seksuaalinen lisääntyminen. Aseksuaalisessa lisääntymisessä uusi yksilö syntyy ilman sukusolujen fuusioitumista ja on usein geneettisesti identtinen vanhempaansa. Esimerkkejä ovat bakteerien jakautuminen sekä kasvien ja sienten suvuton lisääntyminen. Seksuaalisessa lisääntymisessä kehittyvät sukusolut (gametit) meioosissa; fertilisaatiossa ne yhdistyvät ja muodostuu zigotiksi, joka alkaa kehittyä uudeksi yksilöksi. Tämä prosessi lisää geneettistä vaihtelua ja sopeutumiskykyä.

Eläin- ja kasvilajit voivat käyttää sekä suvullista että suvutonta lisääntymistä. Eläimillä seksuaalinen lisääntyminen vaatii parittelua ja fertilisaatiota; sisäinen tai ulkoinen hedelmöitys sekä mahdollinen jälkeläisten hoito vaihtelevat lajista toiseen. Kasveilla suvullinen lisääntyminen tapahtuu kukkien ja pölytyksen kautta, ja siemenet kehittyvät hedelmään; lisäksi kasveilla on usein suvutonta lisääntymistä, kuten pistokkaita tai juurakoita. Elämänkiertojen vuorottelu sporofyytin ja gametofyytin välillä on yleistä monissa kasveissa.

Lisääntymisstrategiat heijastavat lajien sopeutumista ympäristöön. Seksuaalinen lisääntyminen tuottaa geneettistä vaihtelua ja voi parantaa sopeutumiskykyä muuttuviin oloihin, kun taas aseksuaalinen lisääntyminen mahdollistaa nopean populaationkasvun ilman energian ja resurssien tarvetta sukusolujen tuottamiseen. Reprosessi on keskeinen sekä lajien säilymiselle että geneettisen monimuotoisuuden ylläpitämiselle.