lisävaurioon

Lisävaurio on käsite, jolla tarkoitetaan alkuperäisen vamman jälkeistä kudosvauriota, joka seuraa sekundaaristen biologisten prosessien vuoksi. Se kuvaa tilaa, jossa vaurio laajenee tai syvenee vamman seurauksena, eikä kyse ole pelkästä ensi vaurion vaikutuksesta. Ilmaisu lisävaurioon esiintyy esimerkiksi lauseissa, joissa käsitellään näiden mekanismien vaikutusta lopulliseen palautumiseen.

Mekanismit ovat monimuotoisia: verenkierron puutteet ja hapenpuute voivat johtaa kudoksen iskemiin, turvotus ja kohonnut paine voivat vahingoittaa ympäröivää kudosta, tulehdusvaste sekä mikroglian aktivaation aiheuttama soluvaurio lisäävät solujen kuolemia, vapaat radikaalit ja häiriöt Ca2+-signaalissa toteuttavat oksidatiivista stressiä, ja reperfuusio voi aiheuttaa lisäsoluvauriota. Näitä prosesseja voivat kiihdyttää infektiot, kuume ja toistuvat vamman pahenemisvaiheet.

Tavallisimmat kontekstit, joissa puhutaan lisävauriosta, ovat aivovammat, iskeeminen aivohäiriö (aivoinfarkti), selkäydinvammat, sydäninfarktit sekä joidenkin kirurgisten komplikaatioiden yhteydessä syntyvä lisävaurio. Lisävaurion suuruus vaikuttaa usein toipumisen laajuuteen ja voi pidentää hoito- ja kuntoutusjaksoa sekä lisätä komplikaatioiden riskiä.

Ehkäisy ja hoito tähtäävät minimoimaan lisävaurion riskin: nopea ja asianmukainen ensiapu, säilyttää riittävä verenkierto ja hapetus sekä normalisoida verenpaine, ehkäistä hypotoniaa ja hypoksia, kontrolloida sisäistä kallonsisäistä painetta tarvittaessa, sekä toteuttaa olemassa olevia tieteellisesti tuettuja hoitokäytäntöjä. Monet neuro- ja sydänprotektion strategiat ovat edelleen tutkimusvaiheessa, mutta perusperiaatteet korostavat minimoitua lisävaurioriskiä ympärivuorokautisessa hoidossa.