leksikologiaan

Leksikologia on kielitieteen osa-alue, joka tutkii sanaston rakennetta, merkityksiä ja käytön prosesseja kielessä. Sen tutkimus kohdistuu sanojen muodostukseen, sanojen välisiin suhteisiin sekä siihen, miten sanoja ja niiden merkityksiä käytetään erilaisissa konteksteissa. Leksikologia huomioi sekä yksittäiset sanamuodot että suuremmat ilmiöt, kuten sanaston muutokset ja lainasanojen roolin.

Toisin kuin leksikografia, joka keskittyy sanakirjojen laatimiseen ja sanaston tallentamiseen, leksikologia tarkastelee sanaston rakennetta ja kehitystä tieteellisestä näkökulmasta. Kysymyksiä ovat esimerkiksi: miten sanat muodostuvat, miten merkitykset kehittyvät ja muuttuvat, ja miten sanojen suhteet rakentuvat (synonyymit, antonyymit, hyponyymit sekä laajemmat ja kapeammat käsitteet).

Alalajit leksikologiaan kuuluvat sanastontiede, jossa tutkitaan sanojen merkityksiä ja niiden suhteita (synonyymit, antonyymit, hyponyymit), sananmuodostus (morfologia, derivaatio) sekä etymologia. Tutkimusmenetelmät sisältävät korpuslingvistiikan, semanttisten verkkojen mallintamisen ja historiallis-kielisen vertailevan analyysin. Tavoitteina ovat muun muassa kuvailla sanaston kehitystä ja merkitysten muutoksia eri aikakausina.

Suomalaisessa leksikologiassa keskeisiä teemoja ovat sananmuodostus ja yhdyssanat, lainasanojen integroituminen suomen sanastoon sekä merkityksen siirtymät ja kontekstuaalinen käyttö.

Sovelluksia ovat sanakirjojen ja termipankkien laatiminen, kielten opetuksen ja kielipolitiikan tukeminen sekä luonnollisen kielen prosessointiin liittyvät työkalut.

Historia: Leksikologia kehittyi modernin lingvistiikan mukana, ja sen lähestymistavat ovat vaihdelleet strukturalismin, semantiikan ja korpusperusteisen tutkimuksen vaikutuksesta.