lingvistiikan

Lingvistiikka on kieliin liittyvien ilmiöiden tieteellinen tutkimus. Sen tavoitteena on kuvata ja selittää, miten kielet rakentuvat, miten ne tuottavat ja tulkitsevat merkityksiä sekä miten kieli vaihtelee ja muuttuu ajan kuluessa. Tutkimus kattaa sekä kielen rakenteen että kielen käytön ja oppimisen sekä kielten välistä ja sisäistä vaihtelua.

Alat ja lähestymistavat:

Keskeiset osa-alueet ovat fonetiikka ja fonologia (äänten rakenteet ja äänneasu), morfologia (sanojen muodostuminen), syntaksi (lauseiden rakenne), semantiikka ja pragmatiikka (merkitys ja konteksti). Lisäaineita ovat sosiolingvistiikka (kieli yhteiskunnassa ja eri ryhmien kieli), psykolingvistiikka (kielen havaitseminen ja oppiminen), neurolingvistiikka (aivojen kieltoiminnot), historiallinen ja vertailulinguistiikka sekä typologia (kielimaailman rakenteiden vertaileva tutkimus). Kielitieteessä painotetaan myös kielten dokumentointia ja rekonstruointia.

Menetelmät:

Tutkimuksessa hyödynnetään korpusaineistoja, kenttätyötä, kokeellisia ja kognitiivisia menetelmiä sekä teoreettisia malleja. Tekoäly ja luonnollisen kielen käsittely (NLP) ovat keskeisiä sekä tutkimuksessa että sovelluksissa.

Sovellukset:

Lingvistiikka tukee kielenopetusta, kielipolitiikkaa, kielenhuoltoa, puheentunnistusta, konekäännöksiä ja oikeuslingvistiikkaa sekä kielen kanssa liittyvää teknologiaa.