leksikologiassa

Leksikologia on kielitieteen osa-alue, joka tutkii sanaston rakennetta, merkityksiä ja sanojen välisiä suhteita. Se analysoi, miten sanat muodostuvat ja miten niiden merkitykset sekä käyttötavat muuttuvat ajan ja kontekstin myötä. Leksikologia käsittelee sekä yksittäisten sanojen että koko sanaston organisointia ja kehitystä.

Keskeisiä käsitteitä ovat lexeme eli sanan perusmuoto, sekä sen merkitykset (sense) ja käyttöyhteyksiä kuvaavat semanttiset suhteet: polyseemia, monimerkityksellisyys, sekä sanojen väliset suhteet kuten synonyymit ja antonyymit sekä hyperonyymi- ja hyponymi-suhteet. Kollokaatioita ja fraseologiaa tutkitaan, jotta ymmärrettäisiin, millaisia sävyjä ja konnotaatioita sanapareilla on. Lisäksi käsitellään sanojen muodostumista (derivaatio ja koostaminen) sekä etymologiaa sekä sanaston kehitystä historiallisessa perspektiivissä.

Menetelmät ja aineistot yhdistävät teorian ja käytännön: korpusperusteinen analyysi, frekvenssianalyysit, kontekstuaalinen semantiikka sekä sanakirja- ja etymologialähteitä hyödyntävä tutkimus. Digitaalisen aikakauden myötä leksikologia on yhä keskeisempi osa kielitiedettä myös käytännön sovelluksissa: sanakirjojen kehittäminen, kieliteknologia sekä luonnollisen kielen käsittely (NLP), kuten hakukoneiden sanaston optimointi ja konekäännös.