monimerkityksellisyys

Monimerkityksellisyys, eli polysemi, on kieleen liittyvä ilmiö, jossa sama muodollinen ydin—sama sana tai morfeemi—kantaa useita toisinsa liittyviä merkityksiä. Merkitysten kehittyminen ja laajentuminen tapahtuu kielellisen toiminnan aikana: perusmerkitys voi laajentua tai kehittyä uusiksi käyttötarkoituksiksi, ja konteksti tulkitsee niistä halutun tulkinnan.

Monimerkityksellisyys eroaa homonymiasta, jossa saman muodon alle mahtuvat merkitykset ovat etymologisesti ja semanttisesti irrallisia. Polyseemian sisällä merkitysten välillä on usein kaventuva tai laajeneva yhteys, kun taas homonyymit voivat kadota toisistaan ilman mitään yhteyttä.

Esimerkkejä suomalaisesta monimerkityksellisyydestä: sana “lasku” voi tarkoittaa sekä laskutoimitusta (laskeminen) että maksettavaa velkaa, eli laskua. “Paperi” viittaa sekä paperimateriaaliin että viralliseen asiakirjaan. “Juuri” voi tarkoittaa sekä kasvin osaa (juuri) että täsmällisyyttä (juuri näin, juuri nyt). Näillä esimerkeillä osoitetaan, miten konteksti auttaa erottamaan käytön tarkoituksen.

Kielen ja kielitieteen kontekstissa monimerkityksellisyys on keskeinen käsite sanastossa ja semantiikassa. Se vaikuttaa sanaston hallintaan, kielelliseen oppimiseen sekä luonnollisen kielen käsittelyyn (esimerkiksi sanaston disambiguointi, word sense disambiguation) ja sanakirjallisten merkityksenjakojen muodostumiseen. Polysemi on suunnilleen universaali ilmiö, mutta sen ilmenemismuodot ja ilmaisut vaihtelevat kieleittäin ja kieli-identiteetittain.