lahottajat

Lahottajat ovat eliöitä, jotka hajottavat kuollutta orgaanista ainesta ja siten edistävät ravinteiden kiertokulkua ekosysteemeissä. Pääasialliset lahottajat ovat sienet ja bakteerit, jotka pilkkovat kuollutta biomassaa ja muuttavat suuria molekyylejä pienemmiksi yhdisteiksi. Tästä vapautuu ravinteita, kuten typpeä ja hiilidioksidia, maaperään tai ilmakehään. Joissakin järjestelmissä myös eläinperäiset hajottajat auttavat hajotuksessa fyysisesti rikkomalla jätettä ja levittämällä mikrobiyhteisölle pääsyä ravinteisiin.

Toiminta ravinteiden kiertokulussa on keskeistä: lahottajat palauttavat hiilen ja ravinteet maaperään, edistäen humustumista ja maaperän rakennetta. Ne varmistavat kasvien käytettävien ravinteiden saatavuutta seuraaville sukupolville.

Hajotuksen nopeus riippuu ympäristötekijöistä: lämpötilasta, kosteudesta, maaperän pH:sta sekä jäännösten laadusta (esim. ligniinin käsittely). Esimerkiksi lämpötilan ja kosteuden kautta hajotus kiihtyy, kunnes kuivuus tai liiallinen kuumuus rajoittaa sitä. Ilmastonmuutoksen odotetaan vaikuttavan lahottajien aktiivisuuteen ja näin ollen koko ravinteiden kiertokulkuun sekä hiilen varastoitumiseen maaperässä.

Käytännössä lahottajia hyödynnetään esimerkiksi kompostoinnissa ja jätehuollossa. Maaperätutkimuksissa niiden monimuotoisuus ja toiminta ovat tärkeitä indikaattoreita maaperän terveydestä ja hedelmällisyydestä.