kompostoinnissa

Kompostoinnissa tarkoitetaan biologista hajotusta, jossa orgaaniset jätteet pilkkoutuvat mikrobien ja muiden hajoittajien toimesta. Tuloksena syntyy komposti, ravinteikas maaperäparannusaine, jota voidaan käyttää puutarhan ja viljelyn maaperän rakenteen sekä ravinteiden kierrättämisen parantamiseen. Kompostoitavaksi sopivat pääasiassa kasvijätteet sekä keittiöjätteet, kuten lehdet, ruohosilppu, puutarhajäte, hedelmä- ja vihannespähkinät, kahvinporot sekä teepussit (jos ne ovat paperia). Ei-sopivia ovat lihatuotteet, rasvaiset ruoat, sairaat kasvit sekä eläinperäiset jätteet ja muovi- tai metallijätteet.

Prosessin kannalta keskeisiä tekijöitä ovat hiili–typpisuhde, kosteus, lämpötila ja ilmanvaihto. Optimaalinen hiili–typpisuhde on noin 25–30:1. Kosteus tulisi pitää noin 40–60 prosenttisena, jotta mikrobitoiminta pysyy elinvoimaisena. Ilmanvaihdon tulisi olla riittävä; sekoittaminen tai kääntäminen edistää hapen saantia ja lämpötilan tasaista jakautumista. Prosessi etenee useissa vaiheissa: alussa esiintyy nopea hajotus ja lämpötila nousee, jonka jälkeen siirrytään termofiiliseen vaiheeseen, joka tehostaa hajoamista ja taudinaiheuttajien tuhoutumista. Kesto riippuu raaka-aineista ja olosuhteista, mutta viikoista kuukausiin.

Valmiin kompostin tuntomerkkejä ovat tumma, mureneva ja miellyttävä haju sekä rakeinen rakenne. Käyttö on monipuolista: se parantaa maaperän rakennetta, vedenpidätyskykyä ja ravinteiden saatavuutta sekä tukee kasvien kasvua. Kompostointi on sekä kotitalouksien että yhteisö- ja teollisuuskäyttäjien kierrätysmenetelmä, joka vähentää jätteen määrää ja edistää kiertotaloutta.