kultivointi

Kultivointi tarkoittaa kasvien kasvattamista ja jalostamista sekä niihin liittyviä tuotanto- ja kehitysprosesseja. Suomessa sana kattaa sekä maatalouden viljelyn että puutarhakasvatuksen sekä sisätiloissa tapahtuvan kasvatuksen. Kultivointi voidaan nähdä sekä käytännön tuotantona että tieteellisenä ja teknisenä kehityksen alueena, jolla pyritään parempiin satoihin, parempaan laatuun ja kestävämpiin viljelytapoihin.

Käytännössä kultivointi sisältää maan tai kasvualustan valintaa ja hoitoa, kastelun ja ravinteiden hallinnan sekä torjunta- ja tautienhallinnan. Eri viljelymuodot—perinteinen viljely, puutarhakasvatus sekä sisätiloissa tapahtuva kasvatus kuten kasvihuoneet, hydroponia ja vertikaaliviljely—edellyttävät erilaisia ympäristönhallinnan ratkaisuja tuotannon optimoimiseksi. Jalostus ja risteytys pyrkivät parantamaan lajikkeiden kestävyyttä, tuottavuutta ja soveltuvuutta eri oloihin.

Historiaan kultivointi on kuulunut ihmisen kehittymiseen ratkaisevalla tavalla. Maatalouden synty loi perustan viljelyn ja kasvien jalostuksen kehittymiselle; alussa panostettiin villien kasvien hyödyntämiseen ja niiden jalostukseen. Teollinen vallankumous toi koneellistamisen, suuremman tuotannon ja uudenlaisen työmäärän. 20. ja 21. vuosisadalla kehitys on jatkunut tarkkuusviljelyn, bioteknologian ja digitalisaation avulla.

Nykyaikainen kultivointi korostaa kestävyyttä sekä elinympäristöjen ja resurssien huomioimista. Luomuviljely, vesiviljely ja urbaani viljely sekä sisätilojen tuotanto ovat esimerkkejä mahdollisuuksista. Haasteina ovat ilmastonmuutos, veden ja maan terveydestä huolehtiminen sekä torjunta- ja ravinnekäytäntöjen ympäristöystävällisyys.