konservatiiviset

Konservatiiviset viittaavat yksilöihin tai ryhmiin, jotka tavoittelevat vakiintuneiden instituutioiden, perinteiden ja arvojen säilyttämistä. Heille muutos tulisi suorittaa harkiten ja asteittain, ei radikaalisti. Konservatiivisuus lepää menneisyyden kokemusten ja historiallisten toimintatapojen kunnioittamisessa. Käsite juontaa juurensa latinan conservare- verbistä “säilyttää” ja on vaikuttanut länsimaiden poliittiseen ajatteluun jo yli vuosisadan.

Keskeisiä piirteitä ovat perinteiden kunnioittaminen, yhteiskunnallinen vakaus, instituutioiden säilyminen sekä epäluottamus äkkisärjähdyksille. Konservatiivisuus korostaa auktoriteettien ja hierarkioiden merkitystä, oikeusvaltiota sekä yksilöiden vastuuta yhteisöistään. Säästö- ja omistusoikeuksien sekä kohtuullisen sääntelyn nähdään tukevan talouden ja yhteiskunnan toimivuutta. Muutoksen tulisi olla johdonmukaista ja koe- luotuun kokemukseen pohjaavaa.

Konservatiivisuudessa on erilaisia suuntauksia. Klassinen konservatismi korostaa traditionaalista järjestystä ja varautumista hallitsemattomaan muutokseen; liberal-konservatismi yhdistää taloudellisen liberalismin ja sosiaalisen vakauden korostamisen; sosiaalikonservatismi painottaa kulttuurisia ja uskonnollisia arvoja; talouskonservatismi puolestaan painottaa julkisen vallan rajoittamista ja kohtuullista sääntelyä markkinataloudessa.

Suomessa konservatiiviset arvot näkyvät useissa oikeanpuolueissa, kuten Kansallisessa Kokoomuksessa sekä kristillisdemokraattisissa ryhmissä, joissa painotetaan sekä markkinataloutta että sosiaalisen järjestyksen säilyttämistä. Pohjoismaissa konservatiivisuus yhdistyy usein taloudelliseen liberalismiin, sosiaalisen vakauden tukemiseen sekä kansallisen identiteetin ja turvallisuuden korostamiseen.

Kritiikit huomioivat, että konservatismi voi hidastaa tarpeellisia uudistuksia ja nojata liikaa olemassa oleviin rakenteisiin, vaikka sen tavoitteena on tarjota vakautta ja jatkuvuutta.