konservatiivisuus

Konservatiivisuus on poliittinen ja sosiaalinen filosofia, jonka mukaan yhteiskunnan perinteiset instituutiot, tavat ja arvot tulisi säilyttää ja kehittää hallitusti, ei nopeiden radikaalien mullistusten kautta. Se korostaa yhteiskunnan orgaanista kehitystä, jossa muutos tapahtuu vähitellen ja käytännön edellytysten puitteissa.

Keskeisiä piirteitä ovat perinteen ja jatkuvuuden kunnioittaminen, auktoriteettien ja sosiaalisen järjestyksen arvo sekä luottamus historiaan. Konservatiivisuus kannattaa maltillista reformia, joka sallii yhteiskunnan sopeutua muutoksiin ilman suuria järkkäyksiä. Sitä voivat ohjata pragmaattinen näkemys, vastuu koetusta historiasta sekä halu säilyttää yhteisen hyvän tasapainossa yksilön vapauden kanssa.

Historian juuret ulottuvat 1700-luvun lopulle ja 1800-luvulle, jolloin ajattelijat kuten Edmund Burke vastustivat äärimmäisiä vallankumouksellisia kokeiluja ja korostivat yhteiskunnan orgaanista luonnetta sekä perinteisten instituutioiden säilyttämistä. Konservatisuuden eri ilmaisumuotoja on ollut monia eri maissa ja aikakausina.

Erilaisia lähestymistapoja ovat klassinen konservatismi, liberaali-konservatiivinen ajattelu sekä kristillinen konservatismi. Kansainvälisesti konservatismi on usein yhdistetty markkinatalouden, oikeusvaltion ja sosiaalisen järjestyksen korostamiseen sekä valtion roolin rajoittamiseen yksilön vapauden ja yhteisön vakauden turvaamisessa.

Kritiikkiä kohtaan konservatiivisuus kohtaa vastakkain asettuvan keskustelun muun muassa siitä, etteivät muutoksen vastustus ja yhteiskunnan hierarkiat aina tue oikeudenmukaisuutta tai edistä niitä vähemmistöjä.