kolkisiini

Kolkisiini on kasvi-alkaloidi, jota esiintyy Colchicum autumnale -kukissa, sekä valmistettuna synteettisesti. Sitä on käytetty pitkään kihtikohtausten hoitoon ja profylaksiaan sekä joissakin muissa tulehduksellisissa tiloissa. Aineella on erittäin kapea terapeuttinen indeksi, ja sen käytössä painotetaan tarkkaa annostusta ja potilaan tilan seurantaa.

Toimintamekanismi: Kolkisiini sitoutuu tubuliiniin ja estää mikrotubulusten polymerisaation. Tämä häiritsee solujen jakautumista sekä neutrofiilien ja muiden valkosolujen liikettä, mikä osaltaan vähentää tulehdusvasteita kihtikohtauksessa.

Käyttö: Akuutin kihtikohtauksen hoidossa käytetään pienillä annoksilla; tyypillinen aloitus 1,2 mg, jota seuraa 0,6 mg annos 1–2 tunnin kuluttua. Profylaksiaan voi tulla matalampi annos pitkäkestoisesti. Kolkisiinia voidaan käyttää joissakin säädellyissä tilanteissa myös perheellisen kuumeen (FMF) hoitoon sekä muissa tulehduksellisissa tiloissa, usein yhdistelmähoitona muiden lääkeiden kanssa. Nykyisiä ensisijaisia vaihtoehtoja kihtiin ovat ei-steroidiset tulehduskipulääkkeet ja kortikosteroidit, mutta kolkisiini voi olla hyödyllinen konservatiivisessa hoidossa tai jos muut vaihtoehdot eivät sovi.

Haittavaikutukset ja turvallisuus: Yleisimmät haittavaikutukset ovat vatsavaivat, oksentelu, ripuli. Vakavammat haittavaikutukset voivat sisältää neutropeniaa, anemian, lihasheikkoutta ja harvinaisia maksavaurioita. Liialliset annokset voivat olla hengenvaarallisia, ja on olemassa riski toksisuudelle yhdessä tiettyjen lääkkeiden kanssa sekä munuaisten tai maksasäätelykyvyn heikkenemisen yhteydessä.

Yhteisvaikutukset ja käyttöaiheet: Kolkisiinin pitoisuuksiin vaikuttavat vahvat CYP3A4- ja P-gp-estäjät, jotka voivat suurentaa toksisuutta. Ikä, munuaisten toiminta ja muut sairaudet vaikuttavat turvalliseen käyttöön. Lääkitys on reseptilääke monissa maissa; se sisältyy WHO:n Essential Medicines Listille.

Historian ja saatavuuden osalta kolkisiini on ollut käytössä vuosisatoja ja sen rooli kihtien hoidossa on pysynyt, vaikka nykyaikaisessa hoidossa korostuvat muut vaihtoehdot ja tarkka yksilöllinen seuranta.