kokonaistoimintaan

Kokonaistoiminta tarkoittaa hallinnon ja muiden toimijoiden yhteistoimintaa, jossa pyritään saavuttamaan kokonaisvaltainen, koordinoitu ratkaisu monimutkaisiin yhteiskunnallisiin tehtäviin. Termiä käytetään erityisesti julkisessa hallinnossa sekä kriisinhallinnassa kuvaamaan lähestymistapaa, jossa eri toimijat sitoutuvat yhteisiin tavoitteisiin, resursseihin ja päätöksentekoprosesseihin.

Käytännössä kokonaistoiminta edellyttää laaja-alaista näkemystä, jossa valtionhallinnon lisäksi mukaan tulevat kunnat, julkisyhteisöt, yksityinen sektori ja kansalaisyhteiskunta. Tavoitteena on alignoida politiikat, toimet ja rahoitus sekä luoda yhteinen tilannekuva ja johtamisrakenne. Toimintatapaan kuuluu usein yhteinen strategia, monialaisten toimielinten koordinointi, resurssien ja tietojen yhteiskäyttö sekä yhteensopivat standardit ja järjestelmät. Harjoitukset ja säännöllinen arviointi auttavat kehittämään toimintatapaa ja varmistamaan vastuukysymykset.

Kokonaistoiminnan etuja ovat parempi tehokkuus, reagointikyvyn parantaminen, päällekkäisyyksien vähentäminen sekä kokonaisvaltainen riskien hallinta. Haasteina ovat toimijoiden erilaiset prioriteetit, oikeudelliset ja hallinnolliset rajoitteet, tiedon jakamisen esteet sekä rahoituksen varmistaminen pitkäjänteisesti.

Käyttökohteita ovat kriisinhallinta, turvallisuuspolitiikka, terveys- ja sosiaalipalvelut, ilmastonmuutoksen hillintä ja sopeutuminen sekä kestävä kaupunki- ja aluekehitys. Kokonaistoiminta voidaan nähdä kokonaisvaltaisen hallinnon periaatteena, jolla pyritään koordinointiin ja tehokkaaseen vaikuttamiseen useilla yhteiskunnan tasoilla.