kiusaamisen

Kiusaaminen tarkoittaa toistuvaa ja tahallista haitallista käytöstä, jolla yksilöön kohdistuu ei-toivottua loukkaamista, eristämistä tai aliarvioimista. Teon tarkoituksellinen luonne ja toistuvuus ovat keskeisiä piirteitä; kiusaaminen eroaa satunnaisista riidoista tai yksittäisistä virheistä. Kiusaaminen voi ilmetä sekä kasvokkain että verkossa, ja se voi olla fyysistä väkivaltaa, verbaalista uhkailua tai sosiaalista eristämistä sekä digitaalisen median kautta tapahtuvaa häirintää.

Tyypit ja muodot vaihtelevat: fyysinen kiusaaminen kuten töniminen tai väkivallan uhkaaminen; verbaalinen kiusaaminen kuten pilkka, solvaukset ja loukkaavat kommentit; sosiaalinen kiusaaminen kuten ryhmän ulkopuolelle jättäminen, leimaaminen tai ystävystyksen rikkominen; sekä cyberkiusaaminen, joka tapahtuu sähköpostin, tekstiviestien ja sosiaalisen median välityksellä. Kiusaaminen voi kohdistua yksilöön tai ryhmään, ja se tapahtuu monissa ympäristöissä.

Ympäristöt, joissa kiusaaminen on yleistä, mukaan lukien koulut, työpaikat, urheilujoukkueet sekä verkkokeskustelut. Kiusaamisen vaikutukset ovat laajat: uhrin mielenterveys, itsetunto ja koulumenestys voivat heikentyä, ja pitkäaikainen kokemus voi lisätä ahdistusta ja masennusta. Kiusaamisen lisäksi myös tekijä ja sivustaseuraajat voivat kärsiä ja heidän kanssaan on tärkeää toimia.

Ehkäisy ja puuttuminen perustuvat selkeisiin ohjeisiin, turvallisiin raportointikanaviin sekä aikuisen tukemiseen. Tehokkaita keinoja ovat koulutusohjelmat, osallistuvaa kaverustukea korostavat käytännöt, sekä ympäristön luominen, jossa kiusaamista ei katsota läpi. Lainsäädäntö ja käytännöt eri alueilla tähtäävät siihen, että kiusaaminen tunnistetaan varhain ja siihen puututaan. Koko yhteiskunnan vastuulla on tarjota uhreille tukea ja parantaa kiusaamisen estoa.