kipeytymisen

Kipeytyminen on yleistermi, jolla viitataan kehon tilaan, jossa ilmenee kipua, arkuutta tai toimintakyvyn heikkenemistä. Se voi tarkoittaa sekä äkillistä vammaa että sairautta, joka aiheuttaa epämukavuutta tai pahenevaa oloa. Kipeytyminen voi ilmetä paikallisesti (esim. lihas, nivel, sidekalvo) tai yleisempänä väsymyksenä tai heikkoutena.

Syyt kipeytymiseen ovat moninaisia. Vammat ja ylikäyttö voivat aiheuttaa terävää kipua sekä turvotusta, kun taas tulehdukselliset tai infektion aiheuttamat tilat voivat antaa yleisempää pahoinvointia. Krooniset sairaudet, kuten nivelsairaudet tai hengitystietulehdukset, voivat puolestaan johtaa pitkäkestoiseen kipeytymiseen. Riskitekijöitä ovat äkillinen kuormituksen lisääminen, huono ergonomia, univaje sekä stressi.

Oireiden ja taustatekijöiden arviointi perustuu potilaan kertomukseen ja fyysiseen tutkimukseen. Tarvittaessa voidaan käyttää kuvantamistutkimuksia (esim. röntgen, ultraäänitutkimus, MRI) tai laboratoriotestejä erittelemään syy ja ohjaamaan hoitoa.

Hoito räätälöidään kipeytymisen syyn mukaan. Yleisiä keinoja ovat lepo, kylmä- tai lämpöhoito, tukitoimet kuten puristus ja kohoasento, sekä kipulääkkeet tai tulehduskipulääkkeet. Fysioterapia ja asteittainen liikkeen ja rasituksen palautus ovat usein osa hoitoa. Vakavissa tapauksissa saatetaan tarvita erikoislääkärin arviointia tai lisähoitoa.

Ennaltaehkäisy perustuu asianmukaiseen kuormituksen hallintaan, oikeaan tekniikkaan, riittävään lämmittelyyn ja palautumiseen sekä ergonomian huomioimiseen. Kipeytymisen ennuste on yleensä hyvä, kun syy hoidetaan ja toimintoja lähestytään maltillisesti.