kiertoviljelyssä

Kiertoviljelyssä, joka tunnetaan myös nimellä kierrätysviljely tai kiertokäyttöviljelmä, tarkoitetaan viljelymenetelmää, jossa kasvien kasvattamisen yhteydessä hyödynnetään luonnon kiertokulkuja ja luonnonmukaisia resursseja mahdollisimman tehokkaasti. Menetelmä pyrkii minimoimaan ulkoisten resurssien, kuten lannoitteiden ja kemikaalien, käyttöä sekä vähentämään jätemääriä. Kiertoviljelyssä korostetaan ekologista tasapainoa ja luonnon monimuotoisuuden säilymistä.

Kiertoviljelyssä kasvit kasvavat yleensä yhdessä tai vuorotellen samalla alueella, jolloin kasvien juuristo ja kasvillisuus suojaavat maaperää erosiolta ja parantavat sen rakennekykyä. Menetelmässä käytetään usein monivuotisia kasveja, kuten ruohokasveja, jotka toimivat maaperän suojapeitteinä ja parantavat sen ravinnepitoisuutta. Lisäksi kiertoviljelyssä hyödynnetään luonnonlannan ja kompostin kaltaisia luonnonmukaisia lannoitteita, jotka rikastuttavat maaperää orgaanisella aineella.

Kiertoviljelyssä voidaan viljellä erilaisia kasveja, kuten vihanneksia, hedelmiä ja yrttejä, mutta myös puita ja pensaita. Menetelmä soveltuu erityisesti pienempiin tontteihin, kuten puutarhoihin ja pienviljelyyn, mutta sitä voidaan soveltaa myös suurempiin viljelysalueisiin. Kiertoviljelyssä on myös mahdollista yhdistää kasvien kasvattamista eläinten kanssa, kuten siipikarjan tai lampaanhoidon kanssa, jolloin saadaan hyötyä eläinten lannasta ja samalla luodaan luonnollinen tasapaino ekosysteemissä.

Kiertoviljelyssä on monia etuja, kuten vähentynyt ympäristökuormitus, parantunut maaperän terveys ja lisääntynyt ravinteiden kierrätys. Menetelmä edistää myös paikallista ruokatuotantoa ja vähentää riippuvuutta teollisista tuotantomenetelmistä. Kiertoviljelyssä on kuitenkin tärkeää suunnitella viljelysysteemi huolellisesti ja seurata sen kehitystä, jotta saavutetaan optimaaliset tulokset.