kierrätävyyden

Kierrätettävyys tarkoittaa tuotteen tai materiaalin kykyä palautua kiertotalouden prosesseihin uudeksi raaka-aineeksi tai uudeksi tuotteeksi. Kierrätettävyyden tasoon vaikuttavat sekä materiaalin ominaisuudet että tuotteen suunnittelu sekä jätteiden keräys- ja käsittelyjärjestelmät.

Erilaiset materiaalit ovat kierrätysmahdollisuuksiltaan erilaisia. Lasin ja metallien kierrätys on usein tehokasta, kun taas monikerroksiset tai laminoidut pakkaukset sekä värjääntyneet tai sekoitetut tekstiilit ja muovit voivat vaikeuttaa kierrätystä. Kierrätyskelpoisuus paranee, kun materiaalien erottelu on mahdollista ja tuotteet voidaan valmistaa takaisin samoihin tai vastaaviin käyttötarkoituksiin.

Kierrätysprosesseja on useita. Mekaanisessa kierrätyksessä materiaalit murskataan ja erotellaan eri kierrätysvirtoihin. Kemiallisessa kierrätyksessä voidaan palauttaa monomeerejä tai kemiallisia rakennetta. Energiahyödyntäminen (energy recovery) on vaihtoehto, jossa jätettä hyödynnetään energiaksi, eikä siitä muodosteta uutta raaka-ainetta.

Haasteita kierrävyydessä ovat kontaminaatio, monimutkaiset yhdistelmät ja keräys- sekä lajittelutekniikkojen kapasiteetin riittävyys. Erityisesti monikerroksiset pakkaukset, laminoidut materiaalit ja kierrätykellot ristikkäisissä yhdistelmissä voivat rajoittaa kierrätystä.

Kehitystä ohjaavat suunnittelun periaatteet kuten design for recyclability: materiaalien yksinkertaisuus, erottavuuden helpottaminen, liimojen ja pigmenttien vähentäminen sekä selkeät kierrätysluokat. Lainsäädäntö ja standardit, kuten EU:n kiertotalouden ohjelmat sekä jätelainsäädäntö, ohjaavat kierrätyksen tavoitteita ja raportointia sekä kannustavat tuotteen elinkaaren pidentämiseen.

Käytännössä kierrävyys on riippuvainen sekä materiaalivalinnoista että yhteiskunnan kierrättyvyystarjonnasta, mukaan lukien keräys- ja kierrätysjärjestelmien toimivuus.