kartoitustekniikka

Kartoitustekniikka tarkoittaa menetelmien ja työkalujen kokonaisuutta, joilla kohteesta tai ilmiöstä kerätään systemaattista tietoa sekä kuvaillaan sen sijainti, laajuus ja ominaisuudet karttojen, mallien tai tietokantojen avulla. Se kattaa sekä kenttä- että laboratoriotyöt sekä etäseurantaan liittyvät teknologiat.

Käyttökohteet ovat laajoja. Geodeettinen ja rakennusmaantieteellinen kartoitus kattaa topografian, mittausverkostot ja maanalaisten rakenteiden paikantamisen. Arkeologiassa kartoitustekniikka tukee löytöjen kontekstin ja sijainnin dokumentointia. Ympäristötutkimukset käyvät läpi kasvillisuuden, elinympäristöt ja vesistöjen kartoituksen. Infrastruktuurin suunnittelussa ja ylläpidossa sekä luonnonvarojen kartoituksessa tuotetaan ajantasaisia paikkatietoja. Lisäksi kaupunki- ja aluesuunnittelussa sekä kriisinhallinnassa kartoitustekniikka tukee päätöksentekoa.

Keskeiset teknologiat ja menetelmät jakautuvat kenttä- ja etäseurantamenetelmiin. Kenttätyössä käytetään GNSS- ja RTK-mittauksia sekä total station -laitteita, nivelmittauksia sekä muita geodeettisia menetelmiä. Optiikan keinot kuten valokuvaus ja fotogrammetria tuottavat 2D- ja 3D-malleja. Laserkeilaus eli lidar sekä muu 3D-skannaus tuottavat yksityiskohtaisia piste- ja polygonimuotoja. Etäseurannassa hyödynnetään satelliittikuvia, ilmakuvausta ja drone-kuvausta. Datan käsittelyyn käytetään GIS-pohjaisia järjestelmiä sekä 3D-malleja; laatu varmistetaan metadata-, standardi- ja yhteensopivuusrajapintojen avulla.

Kartoitustekniikan kehitys on siirtänyt perinteisestä kenttämittauksesta kohti monipuolista etä- ja 3D-kartoitusta, joka suurentaa kattavuutta ja tarkkuutta.