karboksilaattia

Karboksilaatti on kemiallinen termi, joka viittaa karboksyylihapon (R-COOH) deprotonoituneeseen muotoon tai sen suolaan. Kun karboksyyliryhmä menettää protonu, muodostuu karboksylaatti-ioni (R-COO−). Näitä ioneja ja niiden suoloja kutsutaan karboksi-laatteiksi. Yleisimmät esimerkit ovat natrium- ja kaliumsuolat, kuten natriumasetaat (CH3COONa) sekä muita orgaanisia tai epäorgaanisia karboksaattisuoloja.

Karboksilaattien muodostuminen tapahtuu yleisimmin karboksyylihapon neutraloitumisella emäksen, kuten natriumin tai Kaliumin, läsnä ollessa. Tämän seurauksena ionimuodot ovat yleisesti veden liukoisia ja niillä on negatiivinen varaus. Karboksi-laatit voivat toimia sekä koordinaattoreina että reactive-ryhminä organisissa ja bio- kemiallisissa reaktioissa. Ne voivat myös toimia tukevina ligauteina metallisidosten muodostumisessa, jolloin ne voivat stabiloida monia kompleksiyhdisteitä.

Fysiologisesti karboksylaatti-ryhmä on yleinen proteiineissa ja metabolisissa yhdisteissä. normaalissa fysiologisessa pH:ssa karboksylaattiryhmät esiintyvät pääasiassa COO− -muodossa, mikä vaikuttaa molekyylien varaukseen, solujen ionitasapainoon ja proteiinien rakenteeseen. Karboksylaattien pKa-arvot ovat tyypillisesti noin 4–5, mikä selittää niiden deprotonoitumisen suurilla vesiliuoksilla.

Käyttökohteet vaihtelevat yleisestä kemiallisesta merkityksestä biologisiin sovelluksiin: karboksi-laatteja käytetään suoloina ruoaksi, säilykököiksi suoloja sekä koordinaattorina metalleissa. Niiden kemiallinen käyttäytyminen ja vesiliukoisuus tekevät niistä keskeisiä sekä laboratorio- että teollisuuskemian kontekstissa.