kaavoituksella

Kaavoituksella viitataan maankäytön suunnittelun ja kaavoituksen prosessiin, jossa alueiden käyttötarkoitukset ja rakennettavat ympäristöt ohjataan. Suomessa kaavoitus toteutetaan kunnissa Maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) puitteissa. Kaavoituksen tarkoituksena on tukea kestävää kehitystä: ohjata sekä asutuksen, liikenteen että palveluiden sijoittumista että turvata luonnon- ja ympäristön arvoja sekä kulttuuriperintöä.

Keskeiset kaavatyypit ovat yleiskaava ja asemakaava. Yleiskaava on kunnan yleispiirteinen suunnitelma, joka ei yleensä sido yksittäisiä rakennushankkeita, mutta ohjaa maankäytön suuntaa ja kehittämisen tavoitteita. Asemakaava on yksityiskohtaisempi ja sitova, ja sen määräykset ohjaavat rakentamista sekä rakentamiseen liittyviä lupamenettelyjä.

Kaavoitusprosessi alkaa tavoitteiden asettamisesta ja vuorovaikutuksesta sekä sidosryhmien kuulemasta. Tämän jälkeen laaditaan luonnos, jota käsitellään lausunto- ja palautekierroksilla. Luonnos sekä mahdolliset muutokset käsitellään kunnanvaltuustossa; valmis kaava hyväksytään ja tulee voimaan. Kaavoitus on julkinen oikeudellinen menettely, ja kaavapäätöksiin voi nimittää muistutuksia ja valituksia hallinto-oikeuteen.

Sekä yleinen että yksityiskohtainen kaavoitus ovat keskeisiä keinoja ohjata kasvua, turvata ympäristöä ja varmistaa palveluiden toimivuus sekä yhteiskunnan tarkoituksenmukainen kehitys. Kaavoitus sekä kuntien että valtion tasolla noudattavat maankäytön yleisiä tavoitteita ja ohjeistuksia.