kaavatyypit

Kaavatyypit ovat Suomessa käytettävien maankäyttö- ja rakennuslain yhteydessä käytettyjä suunnittelun tasoja. Ne määrittelevät, miten maata ja vesialueita saa käyttää ja millaiset rakennukset tai toiminnot ovat mahdollisia eri alueilla. Tärkein tarkoitus on ohjata kehitystä siten, että ympäristö, elinympäristöt ja palvelut toimivat suunnitelmallisesti. Kaavatyypit rakentuvat usean tason kokonaisuudeksi, jossa valtakunnallinen, maakunnallinen ja kunnallinen suunnittelu nivoutuvat toisiinsa.

Maakuntakaava on alueellinen suunnitelma, jonka vastuualueena on koko maakunta. Sen tehtävänä on määritellä yleispiirteisesti suurten kokonaisuuksien, kuten asumisen, luonnonsuojelun, liikenteen ja haja-asutusalueiden tavoitekäyttöä. Maakuntakaava ohjaa kuntien omia yleis-, osayleiskaava- ja asemakaavatyön suuntaa antamalla yleisiä rajoja ja yhteensovittamisen vaatimuksia.

Yleiskaava ja osayleiskaava ovat kunnallisen tason yleis- tai osayleiskaavoja. Yleiskaava on kunnan kattava, pitkäaikainen suunnitelma, joka kuvaa yleisen maankäyttöpäätöksen periaatteet ja asemakaavojen pohjalta tulevat alueet. Osayleiskaava tehdään silloin, kun koko kunnan kattavaa yleiskaavaa ei laadita, vaan suunnitelma rajataan osan alueesta. Näiden kaavien vaikutus vaihtelee, mutta ne antavat perustan yksityiskohtaisemmalle asemakaavatyölle.

Asemakaava on kunnallisen maankäytön lain mukaan sitova suunnitelma, joka määrittelee tarkat käyttö- ja rakennusmääräykset rajoineen sekä rakentamisen ehdot. Asemakaavalla voidaan esimerkiksi osoittaa tonttien käyttötarkoitus, rakennustehtävät, korkeusaskeleet ja kadut. Ranta-asemakaava on paikkakunnilla käytetty erityinen asemakaavan muoto, joka keskittyy maan- ja vesialueiden rakentamisen säännöstelyyn ranta-, vesistö- ja julkisten päämäärien turvaamiseksi.

Yhteenvetona kaavatyypit muodostavat suunnittelun kolmiulotteisen rakenteen, jossa maakuntakaava asettaa yleiset kehityssuuntaviivat, yleis- ja osayleiskaavat antavat laajemman maankäyttökehyksen ja asemakaavat sekä ranta-asemakaavat määrittelevät yksityiskohtaiset rakentamisedellytykset.