Kaavoitusprosessi

Kaavoitusprosessi on maankäytön ohjausmenettely, jonka tarkoituksena on määrittää, miten alueita saa käyttää ja millaisia rakentamistoimenpiteitä niihin voidaan toteuttaa. Prosessi perustuu Maankäyttö- ja rakennuslakiin (MRL) sekä siihen liittyviin säädöksiin. Kaavoitus tähtää kestävään kehitykseen, palveluiden turvaamiseen sekä asukkaiden, yritysten ja ympäristön huomioimiseen.

Käytännössä kaavoitus jakautuu yleiskaavoihin ja asemakaavoihin sekä niiden muutoksiin. Yleiskaava on kunnallinen tai seudullinen laadinta, joka ohjaa tulevaa maankäyttöä ja rakentamista, mutta ei yleensä anna suoraa rakennusoikeutta. Asemakaava on tarkempi, määrittää tonttien käyttötarkoitukset sekä rakennusten sijoittelun ja antaa sitovat oikeudet rakentamiseen. Lisäksi voidaan laatia osayleiskaavoja tai muita suunnitelmia sen mukaan, millainen kehittämistarve on ja kuinka tiiviin kaupungin rakenteen halutaan olla.

Prosessi alkaa, kun kunta päättää kaavan laatimisesta ja nimeää laatijan sekä aikataulun. Laatimisvaiheessa laaditaan kaavaselostus ja mahdolliset vaihtoehdot. Tämän jälkeen luonnos asetetaan nähtäville ja järjestetään kuulemisia sekä mielipiteiden keräys. Osallistumis- ja palautteeseen vastataan lausuntoina; tarvittaessa suoritetaan ympäristövaikutusten arviointi (YVA) tai muita selvityksiä. Kun suunnitelma on käsitelty ja mahdolliset muutokset tehty, kunta voi hyväksyä sen valtuustossaan. Hyväksytty kaava tulee voimaan ja sitoo sekä maankäyttöä että rakentamismääräyksiä. Kaavamuutoksia voidaan tehdä myöhemmin samassa järjestelmässä.

Voimassaolonsa aikana kaava on sitova ja sitä voidaan kyseenalaistaa hakemuksin hallinto-oikeudessa määräajassa. Kaavan toteuttaminen edellyttää usein erillistä rakennus- tai toimenpidelupaa, sekä tontin käyttötarkoitukseen ja rakennuksiin liittyviä lisäedellytyksiä. Kaavoitusprosessi on ennen kaikkea vuorovaikutteinen ja pitkäjänteinen keino ohjata alueiden kehitystä.