juurrutusmenetelmät

Juurrutusmenetelmät viittaavat erilaisiin tekniikoihin, joita käytetään kasvien siirtämiseksi juurtuneeseen tilaan. Tämä on yleinen käytäntö sekä ammattimaisessa kasvinviljelyssä että kotipuutarhureiden keskuudessa. Tavoitteena on yleensä lisätä kasveja vegetatiivisesti, eli emokasvin geneettisesti identtisistä osista, kuten pistokkaista tai lehtipaloista.

Yksi yleisimmistä juurrutusmenetelmistä on vesijuurrutus. Tässä menetelmässä kasvin osa, kuten pistokas, asetetaan veteen. Vesi tarjoaa kosteuden ja tukee juurien kehittymistä. Pistokkaat valitaan yleensä terveistä, kasvavista kasvin osista ja ne asetetaan astiaan, jossa on puhdasta vettä. Säännöllinen veden vaihto on tärkeää estämään bakteerikasvua ja varmistamaan hapen saanti. Kun juuret ovat riittävän pitkiä, kasvi voidaan istuttaa multaan.

Toinen yleinen menetelmä on juurrutus mullassa tai kasvualustassa. Pistokkaat asetetaan suoraan kosteaan multaan, turpeeseen, perliittiin tai muuhun sopivaan kasvualustaan. Usein pistokkaiden leikkauspintaan levitetään juurrutushormonia, joka sisältää kasvihormoneja, kuten auksiineja, edistämään juurtumista. Tämän menetelmän etuna on, että kasvi tottuu heti elämään maaperässä, mikä voi vähentää istutusshokkia. Kasvualustan kosteus on pidettävä tasaisena, ja usein pistokkaiden päälle asetetaan muovikupu tai muovipussi luomaan korkean ilmankosteuden mikroilmaston, joka auttaa estämään lehtien kuivumista.

Muita juurrutusmenetelmiä ovat esimerkiksi ilmajuurrutus, jossa kasvin varteen kehitetään juuret ennen sen irrottamista ja istuttamista, sekä juurrutus vesiviljelyssä, jossa kasvit kasvavat suoraan ravinteiden kyllästämässä vedessä ilman maaperää. Menetelmän valinta riippuu kasvilajista, käytettävissä olevista resursseista ja halutusta lopputuloksesta.