kasvihormoneja

Kasvihormonit eli fytohormoonit ovat pienimolekyylisiä signaalimolekyylejä, joita kasvit käyttävät kasvun, kehityksen ja ympäristöön reagoimisen säätelyyn. Ne syntetisoituvat pienissä määrissä eri kudoksissa ja vaikuttavat kohdesoluihin pienissä pitoisuuksissa. Hormonit voivat lisätä tai vähentää tiettyjä vasteita riippuen kehitysvaiheesta ja kudostyypistä, sekä niiden välinen vuorovaikutus ja ympäristötekijät muokkaavat lopullista vaikutusta.

Tärkeimmät kasvihormonien ryhmät ovat auxinit, cytokininit, gibberellinit, abskisihappo ja etyleeni. Auxinit säätelevät solujen venymistä, apikaalista dominanssia ja juurten kehitystä; ne kulkeutuvat polaarisesti pääosin kasvupisteistä kohti muita osia. Cytokininit edistävät solujen jakautumista sekä verso- ja kukkakehitystä. Gibberellinit vaikuttavat pituuskasvuun, itämiseen ja kukintajärjestykseen. Abskisihappo toimii stressivasteissa ja lepotilojen ylläpidossa. Etyleeni on kaasumainen hormone, joka osallistuu kypsymiseen, vanhenemiseen sekä erilaisten stressi- ja puolustusvasteiden säätelyyn.

Muita merkittäviä ryhmiä ovat brassinosteroidit sekä erilaiset muiden signaalien muodostamat reaktiot, jotka liittyvät puolustusvasteisiin ja stressin hallintaan. Hormonit voivat vaikuttaa toisiinsa ja muodostaa monimutkaisen verkoston, jossa kokonaisvaikutus määräytyy pitoisuuksien, kehityksen tilan ja ympäristötekijöiden perusteella.

Kasvihormonien tutkimus on keskeinen osa kasvitietettä, ja niiden säätely on tärkeää myös maataloudessa: niiden avulla pyritään ohjaamaan kasvua, itämistä, kukintaa ja sadon kypsymistä sekä parantamaan kasvien stressisäätökykyä.